Kuten Jari aiemmin jo kertoikin aloitimme kotiutumisen Espanjaan varsin kaaottisisasa merkeissa, hetkellisesti taysin rahattomina.

Tuntemukseni lasten kanssa odotellessani, kun Jari metsasti lompakkoaan, kavaisivat raivosta, "Miten se saat.. voi" tuntemusten kautta epatoivoon, mutta kuten miltei aina , loppu hyvin kaikki hyvin.

 Ensikosketus Espanjan maaperaan oli... kuumaa ja kosteaa...  Ajomatka Elsamarin  (vuokranvalittajamme) Sepon ilmaistoidussa autossa sujui ongelmitta . suolajarvien kohdalla naimme suuren lauman flamingoja ja niihin haluan tutustua viela paremminkin  (silmaa hiveleva naky)., muuten maisemat eivat sanottavammin vakuuttaneet, niita voisi kuvailla lahinna sanalla karu.

  Ensivaikutelma Espanjan kodistamme oli ristiriitainen. Piha pisti heti silmaan positiivisesti yllattaen ja uskomattoman monet lukot ja avaimet , seka taotut rautakalterit  porteissa , ovissa ja kaikissa ikkunoissamme hammensivat.

 Mulla oli mieleton, lamaannuttava paansarky ja jano ja kuuma ja, ja, ja,,, totaalinen matkavasy.

       ... Seuraavana paivana kaikki olikin sitten jo valoisampaa . Asunto on ihana . Lampotila nayttaa olevan asettunut pysyvasti 30* tienoille ,,, paitsi yhtena yona , kun n, klo 02:den aikaan siemailimme Sangriaa J:n kanssa patiolla , varisimme hieman kylmasta.    Syykin selvisi , lampotila oli laskenut hetkellisesti 27 asteeseen.

   Kauppalasku aiheuttaa taalla myos hammennysta. Kun retuutamme kotiimme paikallisesta Merkadosta kuutta ostospussia , joissa ostoksien joukossa esim. mayrakoira olutta , litra persikkalikooria , ja litra rommia ja ostoksien yhteissumma ruokien ja puhdistusaineiden kanssa ei ylita 50 eukkaa suunnittelemme aina pysyvaa muuttoa.

 Rantaan paasy ei suju meilta ongelmitta. Paastaksemme Punta Priman rantaan, joka on kotiamme lahin uimaranta , meidan pitaa ylittaa suuri kavelysilta , joka taasen ylittaa keskustan paakadun, se tarkoittaa rattaiden kasaamista , kun leveat kaksostenrattaamme eivat muuten mahtuisi sillalle.

 Mina otan Mallan syliini ja pelosta jaykkana lahden ylittamaan korkealle kipuavaa siltaa , Jari tuo vasemmassa kainalossaan rattaita ja oikeassa kirkuvaa Eetua , joka selvasti on (kauneutensa lisaksi) perinyt aidiltaan myos korkeanpaikan kammon.

 Koettelemus palkitaan , maisemat rannan puolella ovat suorastaan mykistavan kauniita.

 Rannan puolella on paljon paikallisten asutusta ja huumaavan tuoksuisia mantypuita. Paikalliset kutsuvatkin minua nimella el constipado, (nuha), kun kuljen nena puita haistellen eteenpain.

 Iltakavelyilla olen tormannyt toistaiseksi kahteen torakkaan. Ne ovat uskomattoman nopeita, kun painavat karkuun minua, mutta toistaiseksi olen viela voittanut ne seka nopeudessa, etta aanen kaytossa...

 Meidan kotimme on paatyasunto ja naapurimme ovat Saksalaisia ... Arsyttavia... Saksalaiset tosiaan ovat santillisia ja raivostuttavan taydellisia naapureita, ...Puhuvatkin kuiskaamalla.

 Kun lapsemme eivat ole viela metelillaan saaneet heita muuttamaan pois olemme Jarin kanssa kehittaneet  "haada Sakemanni" pelin.  Jari johtaa yhdella pisteella , viime yona teki free Lappland kyltteja ja hyokkaili ilkosillaan naapuripatiolle mielenosoitusta pitamaan...

  Vinkkeja ottaisin mielellani vastaan (siis haatosellaisia)... katotaan perkele katoaako Saksalaisten santillisyys Suomalaisen sisun edella!!!!!!