Muksut on saatu unten maille, ja taas hyvää aikaa kertoa teille paikallisia kuulumisia.päivän hyvätyökin, eli postilaatikon tyhjennys tuli tehtyä. Taloyhtiön postilaatikot sijaitsevat talomme takapuolella kaikki yhdessä rivissä ja ovat lukollisia. Ajatus tietenkin on, että jokainen pääsee ainoastaan omaan laatikkoonsa omalla avaimellaan. Mutta pääsee sitä muidenkin laatikot tonkimaan... tyhjäsimme vahingossa pari ekaa viikkoa väärää laatikkoa.

Saksalaisnaapurit saimme viimein häädettyä. Lähtivät vaivihkaa yön hiljaisina tunteina ja lähtiessä olivat kaiketi vahingossa tyhjentäneet roskansa meidän puolelle puutarhaamme. eivát ne nyt niin pahoja ihmisiä sitten olleetkaan. Olivat vielä kirjoittaneet oikein läksiäiskirjeenkin hyvästiksi. harmi, ettei meistá kumpikaan osaa saksaa. Joku ihmeen schaisse siinä kirjeessä toistui koko ajan.

Muihin naapureihin ei täällä vielä oikein ole ehtinyt tutustuakaan. Tuossa kadunpuolella, muutaman asunnon päässä meistä asui ihan mukavantuntuinen intialaisperhe.Olivat ihan normaalinoloinen lapsiperhe, joilla oli useampiakin mukuloita.Perheen äänenkäyttö ylitti välillämeidänkin desibelit, sanalla sanoen kunnon lapsiperhe.

Muutama päivä sittenperhettä kohtasi ilmeisesti jokin suru. Perheen äiti huusi ja kirjaimellisesti haroi hiuksiaan pihanurmikollaan vesiletkua kädessään heilutellen. Taisi olla tuo letkun heiluttelujotain mystustä hinduriittiä ( ainakin näytti siltä).

Uima-altaalla talo-yhtiön naiset kuuluivat puhuvan, että perhe olisi saanut häädön jonkun maksamattoman laskun takia. Olivat kuulemma saaneet parikin karhua, mutta lasku vaan oli jäänyt maksamatta.

voi voi, jotenkin tunnen surua perheen poismuuton takia. Ihan senkin takia, kun perhe oli ainoa, jonka tunsimme nimeltä. Emme tosin olleet vielä henk.koht. puheväleissä. nimen opimme, kun olimme tyhjänneet juuri heidän laatikkoaan koko alkuajan. eipä heille paljon postia tullut, ainoastaan joltain Aqualevantelta oli tullut muutama kirje. Ihme kujeilijoita nuo espanjalaiset, sama yritys lähettää erivärisiä kirjeitä. Mistähän saisi tuon intialaisperheen koti-osoitteen, voisin lähettää nuo kirjeet perään terveisten kera..

Pari sanaa tästä nettipaikasta, jossa kirjoitamme kuulumiset.Täällä on rivissä 6 konetta. Lisäksi puhelikoppeja sekä rahanvaihtopiste. Eka kertaa tullessamme emme älynneet ottaa lapsille mukaan mitään ajankulua. Jasiitäkös helvetti pääsi valloilleen! no totta puhuen, Eetusta ei tälläkään kertaa ollut mitään harmia, mutta tuo Malla..

Tyttö päätti heti, ettei ole rattaissa, ei sylissä eikä lattiallla. vihdoin kun neito suostui olemaan lattialla, löysi prinsessa kaikki sellaiset kolot ja raot, jonne hänellä ei ollut mitään asiaa. Vartti emännän hermojen karkaamisen ja 5 minuuttia sen jälkeen, kun muistin laukussa olevat korvatulpat, helpotti. Kulkekoot piru missä tykkää. Seuraava vartti sitten sujuikin kivasti, unohdimme koko tuholaisen. Kunnes.. huoneen toisesta päästä kuului karjaisu ¿Por Que? Yleensä niin ruskea-ihoinen epsanjalaiskundi oli harmaa kuin tuhka saunan kiuasta tyhjättäessä. Edessään Manolitolla oli musta näyttö ja jaloissaan Malla, jolla taasen oli kádessään koneen johto, irtirevittynä.

Ihme nipo se kundi oli, ei huolinut tarjoamaani euroa korvaukseksi Mallan tekosista. sill´hän olisi saanut uudet 20 min netti-aikaa...

Petelle: kerro terveiset mökiltä, minkälainen sato tuli? Makelle: miten töissä ja milloin tulette tänne? isälle: jatkaako Jarkko Immonen Jypissä?