Taalla Espanjassa elaa maailman ilkein, pirullisin ja v:maisin hyttyslaji, jonka rinnalla tavallinen Suomalainen  "kesyhyttynen" on leikkikoulukamaa.
  Tama hyonteislaji muistuttaa ulkonaollisesti paljon Suomalaista lajitoveriaan, mutta on taysin aaneton ja osaa tarvittaessa muuntaa itsensa nakymattomaksi. Kertaakaan en ole nahnyt ihossani imuttelemassa tuota "tulkkua", mutta jaloissani olevat patit eivat ole enaa koko perheeni yhteisilla sormillakaan laskettavissa. Minkaanlaista tuntemusta tuo varsinainen imutuokio ei saa aikaiseksi, mutta kun yritan oisin nukkua lampoisessa sangyssani, vallyihin kietoutuneena alkaa niin helvetillinen kutina, etta uskoisin satiaisten ja syyhypunkkien aikaansaannosten olevan lastenleikkia taman kutkan rinnalla.
  Aamulla sain vihdoin yhden tuollaisen "viheliaisen" tapettua, kun oli raukka jaanyt jalastaan kiinni olohuoneemme verhonsilmukkaan. Nyt elankin siina toivossa, etta tuo tappamani otus olisikin ainoa lajissaan , ja etta Espanjalaiset olisivat kayttaneetkin minua vain koekaniinina ja tuo hirvittava hyonteislaji onkin oikeasti Espanjalaisten ase biologiseen sodankayntiin...
 No tama selvinnee pian...

  Toinen mielta jarkyttanyt asia tapahtui jo jokin aika sitten. (Nyt vasta pystyn kauhultani kertomaan asiasta). Meidan ja lahikauppamme valissa kulkee katu, jota pitkin sinne yleisemmin tepustelen. (sinne paasee kylla oikaisemaan viereisen rakennustyomaan tyhjaa tonttiakin pitkin, mutta sitten pitaisi kirjaimellisesti kahlata koiranpaskassa, joten tie on parempi vaihtoehto).
   Anyway, Lahdin muistaakseni klo 19 tietamilla kauppaan , joku tuon kadunpatkan asukkaista oli ilmeisen kyllastynyt alivuokralaisiinsa ja paattanyt haataa ne myrkylla pois.
  Muutamia askeleita kaveltyani suuntasin katseeni alas kadulle ja mita naenkaan : Toinen toistaan isompia ja rumempia torakoita kerrankin liiottelematta ainakin sadan kappaleen verran jaloissani tekemassa eriasteissa olevaa kuolemaa.
... No , kaikki minut hiukankin tuntevat, jotka tietavat "kuoriaiskammoni" ymmartanevat, etta talla hetkella alkoi kaukokaipuu...  Suomeen !!!!!
    Edes Sangria ei auta asiaa johtuen siita, etta nautittuani kerran Eroskin sangriaa muutaman kannullisen , en ole kyennyt kyseista herkkua sen jalkeen edes haistamaan...

  Tyttojen lahdon jalkee on alkanut muutamaan otteeseen tekemisen puute vaivaamaan , olen kylla parhaani mukaan yrittanyt kehitella itselleni kaikenlaista "vakertelya", lapsilla olisi taydellinen jatepahveista tehty muumihahmosarja,(ellei Malla olisi niin viehtynyt pahvin(kin) makuun)...
  Samoin erilaisia pahvisia ovikyltteja olen vasannyt kasapain , paras niista on ehdottomasti vessan oveen ripustamani kyltti, (jossa on huomattavasti Jaria muistuttava mieshenkilo kantamassa plakaattia, jossa lukee vaara) !
 Kyltin tarkoitusperaa voisi kuvailla ehka parhaiten nain, etta suolen toiminnassa ei ukkokullalla ole mitaan vikaa (hajuista paatellen)...
  (Taman siita saa, kun syo Saksalaista bratwurstia...
  Kyltin mieshenkilon ja isannan yhdennakoisyydesta ei ole enaa epailyksia. Touhuilin keittiossa omiani tuossa jokin paiva sitten ja Jarin tiesin (kuinkas muuten ) olevan vessassa . Eetu tuli pihalta tuhatta ja sataa, tukkaputkella ja tippa linssissa. Selitti sen paivaisesti jotain, josta ei saanut muuta selvaa, kuin sanat ulkona, se tippu ja iska.
 sanoin hanelle, etta ei iska minnekaan ole tippunut, tuolla se on veskissa ja Jarikin tuli sitten jo siihen todistelemaan olemassaoloaan, vaan itku jatkui, epatoivoinen pieni mies selittaa meille: - Tule kattomaan , se iska tippu ulos- ja nayttaa meidan porttia .   
 Me Jarin kanssa syoksymme sapeleita heilutellen portille ajatuksena, etta nyt ne perkeleen marokkolais huligaanit yrittavat loikkia meidan portista sisaan .   vaan ei, Eetu oli napannut vessan ovesta "vaara" kyltin ja leikkinyt silla portilla, jostain syysta kyltti oli luiskahtanut lukollisen portin vaaralle puolelle ja siita tuo meidan "puhehaarainen" pikkumies vaansi tuon tippuneen iskan.