Maalleasettuminen on sujunut yllättävän helposti. Sadepäivistä huolimatta aika etenee kuin siivillä ja työtä sekä erinäistä puuhasteltavaa riittää.

 Aivan kuin itselleni  tilaustyönä on kotikyläämme ilmestynyt poissaollessamme kirpputori, olen nyt kahdesti tehnyt sinne sellaisia pieniä "pintaraapaisu" käyntejä. Saaliiksi olen molemmilta kerroilta kiikuttanut torppaamme somistamaan täpötäyden kassin "aarteita".

  Jarikin on ollut ilmeisen ilahtunut tekemistäni "löydöistä", kun olen niitä hänelle esitellyt, on raukka tykästynyt esineisiin jopa niin, että on mennyt miltei sanattomaksi. Ei ole saanut ihmettelyltään suustaan ulos kuin puhinaa ja ihastunutta vinkunaa.

  Puhinan laannuttua sai sentään kysytyksi : "paljonkos maksoit"? ja kun kerroin yhteissumman alkoi uusi vinkunatuokio , jonka päätteeksi kuului selvästikin alhaista myyntihintaa ihasteleva tuhahdus: "voi helvetin helvetti"!

  Pärräilyn jälkeen ukko kiskoi jalkaansa sadehousut ja sanoi lähtevänsä huussin saavia tyhjentämään, on kuulemma juuri sopiva mieliala noinkin "törkyiseen" puuhaan...

.. Jännää miten pienellä pystyy joskus toista ilahduttamaan....:)

   Pyykkäily täällä maalla on osoittautunut odotettua hankalammaksi tapahtumaksi. Itse pyykin pesu sujuu kyllä saunalla varsin joutuisasti (rystyset kirjaimellisesti verillä), mutta kuivauspuoli onkin sitten luku sinänsä.

 Ostimme muutamalla eurolla "hienon" seinään kiinnitettävän kuivaushärdellin, jossa on ohutta narua kolme metriä sisässä ja sellainen "vastakappale" , joka sitten kiinnitetään vastakkaiseen seinään, ja kun halutaan laittaa pyykkiä kuivumaan vedetään "härdellistä" narua esille ja käytön jälkeen narun saa taas "kelattua" vempaimeen takaisin.

  Ajatuksena oli asentaa tämä hienous saunamme seinään ja kun Jari lähtisi saunanlämmityspuuhiin minä "äkkiä" siinä mukavan lämpöisessä saunassa pesaisisin muutamia "pakollisia" pestäviä, jotka sitten yhteisen saunareissumme päätteeksi ripustaisimme upouusille "naruillemme" kuivumaan saunan lempeissä jälkilämmöissä. Ajatuksessa ei otettu huomioon, että lapsille tapahtuu joskus ikäviä "kasteluvahinkoja", jonka seurauksena pakolla pestävää pyykkiä syntyykin paljon, kuten ei myöskään sitä, että "halavalla" ei saa laatua. ( Se helkutin naruhärdelli ei kestänyt edes unirievun painoa , lakana ja takkipyykistä puhumattakaan)...

  ... se mukavan lämmin saunakin ehti kuumeta siinä pyykätessä sellaiseksi 80 asteiseksi ennen kuin olin saanut kaiken "pakollisen" pestyksi , (löylyyn en sitten enää jaksanutkaan mennä)...

   Viimepäivät olemme yrittäneet epätoivoisesti kuivata huimaa pyykkimäärää eri puolilla torppaa, nyt parin päivän jälkeen tuntuisi siltä, että saattavat jo hyvinkin jouluksi kuivua...

 

Minut on vallannut syvä sisustusmania ja todellinen "luovuuspuuska". Olen aina kuvitellut itseni ja isännän , sisällyttäen torppamme maineen kaikkineen oikein epämuodikkuuden mannekiineiksi, vaan toisin kävi. "sisustus/luovuusmaniani" vaivaamana olen kolunnut netistä useita kymmeniä sisustusblogeja ja "myymälöitä" , päivän trendinä näyttäisi olevan "rappioromantiikka" ja sekä me itse , että "tiluksemme" olemme loistavia malliesimerkkejä tästä tyylisuunnasta, johon ruoste, harmaantuneet seinälaudat, jopa vanhat ikkunanpokatkin oleellisesti kuuluvat.

  Tämän "muodikkuus" oivalluksen myötä olen alkanut miettimään jopa pienimuotoista majoitusbisnestäkin . Vanhaan kivinavettaamme voisimme perustaa käsityöpajan, jossa myisimme erilaista "rappioromanttista" taide-esineistöä. (Löysin tuolta kotimetsästä vanhan, ruostuneen piikkilankavyyhden, ja siitä saisi jo väännettyä yhden jos toisenkin ovikranssin ja "sydän nauhan").

  Ainut huono puoli asiassa on se, että navettaan pitää kulkea suulimme kautta ja se taas näyttää siltä , että kaatuu hetkenä minä hyvänsä...

  Maatilamatkailubisnekseen voisi helposti yhdistää extreamiakin , isännän ajatuksena huussin saavin tyhjennys sopisi tähän puoleen vallan mainiostija mukavaa lisäjännitystä saisi vaikkapa sillä , että toinen puoli extreame majoitukseen tulevista saisi juodakseen kaivovettä ja toinen puoli samanlaisissa pulloissa ihan kaupan pullotettua...    Voi, voi sitä jännityksen määrää, että keneen iskee tauti, keneen ei. (Isäntä hihkaisi tuossa , että samaa voisi kokeilla myös laittamallani ruoalla, mutta tuota en nyt taas ihan ymmärtänyt)...

   Maatiloille kuuluu oleellisesti kotieläimet , niitä meillä ei vielä ole , mutta kylällä kuuluu olevan iso kanala... Ehkä jo ensi kesänä meilläkin tepastelee muutamia luomukanoja....   Naapurin kissahan tuossa nyt jo muutenkin aina pyörii, yläkerran ns "käyttöullakolla" tuntuisi olevan "sadoittain" hiiriä  , kesällä piha on täynnä myyriä , rastaista puhumattakaan, joten eläinpuolikin on aivan kunnossa.

  Majoitusmatkailuun voisi mukavasti yhdistää "korpivaellusta" lähimetsissä, tosin itse en varmaankaan toimisi huonon suuntavaistoni vuoksi näillä retkillä oppaana , mutta eiköhän isäntä ottaisi tämän puolen ilolla hoitaakseen.

  Edellissunnuntaina olin tosiaankin puolukassa tuossa lähimetsässäja kotiinlähdön koittaessa ei itselläni ollut "haisuakaan " miten pitkälle olimme "eksyneet" , vaan onneksi "kanssamarjastajallani" oli parempaa tietoa asiasta, (kotimatkaa oli jäljellä niinkin pitkälti, kuin 50 metriä)...

  Muuten meillä on täällä kaikki hyvin. Isäntä piipahti tuossa viime viikolla 100 km päässä kaupunkikodissamme lisävaatetta ja muuta tarpeellista hakemassa , soitti minulle sitten periltä, ei muistanut ottaa kotiavainta mukaansa...

   Minä uskallan taas huomautella sormenjäljistäkin....