Pitäisi siivota, vaan ei huvita joten yritän olla katselematta ympärilleni tämän päivän ja keksiä kaikkea muuta enemmän "tärkeää" tekemistä:)

  Huominen on muutoinkin paljon parempi päivä siivoamiseen , maanantaina tulee äitini ja viipyy seuranamme torstaille, joten jos siivoan vasta huomenna on todennäköisempää, että vielä maanatainakin olisi siistiä...:)

   Minä ostin tupaan uuden maton , vanha oli vähintäänkin hirveä, mutta mitä oivallisin lapsiperhe matto."Myrkynvihreän" värinsä ansiosta sieti päällänsä alati kaatuneet mehu ja maitolasit , kumipohja esti liukastelut ja buklee pinnasta oli helppo pyyhkiä tahrat , mutta se kaamea väri tummensi muutenkin pientä tupaa vallan mahottomasti.

   Uusi onkin huomattavasti vaaleasävyisempi perinteinen, kotimainen räsymatto, jossa on kauniita ,erilevyisiä ja erisävyisiä ruskeita raitoja  ...   "Voi nainen, turhamaisuus on sinun nimesi":D  Tiedän , että tulen sydämmestäni katumaan vaihtoa vielä lukuisat kerrat, kun rätti kädessä bongaan ,muksuille kiukutellen tahroja upouudesta ihanuudestani, joka ei mitä ilmeisemminkään enää viikon päästä edes uudelta näytä...

    Meillä oli ukon kanssa vakaa aikomus olla ostamatta mitään uutta mööpeliä, verhoa, mattoa tai muutakaan  vastaavaa tänne torppaan, vaan kaiken piti olla tavalla tai toisella "löytöjä". 

   Tähän asti näin on ollutkin, mutta poikkeus vahvistaa säännön, olkoot nyt sitten näin matoissakin:D 

 On se vain jännää miten äireen saapuminen maisemiin saa ryhtiä vielä nelikymppiseen , aikalailla itsenäiseen naisihmiseenkin , eipä ole tullut muiden vieraiden kohdalla niin tarkkaan mietittyä ruokalistoja ja siivoussuunnitelmia kuin "Männistön vääpelin"  (lainaus isältäni samoin kuin äiti hirmuinen, kiivas kiukkuinen, joka taasen on käsittääkseni lainaus raamatusta...:)   Uskallan kirjoittaa tämän vain tietoisena siitä, että yksikään "ilkeä sielu" ei milloinkaan tule näyttämään tätä äireelle:D

   Ei vainenkaan, äitini kuuluu kiistatta ihmisiin joita kunnioitan äärettömän paljon ja jolta haluaisin ammentaa edes hitusen hänen luonteenlujuuttaan  ja tahdonvoimaansa itsellenikin.  Äiti on sairastanut pian kaksikymmentä vuotta erittäin vaikeaa nivelreumaa ja tuohon aikaan on sisältynyt lukuisia erilaisia leikkauksia, uskoakseni hänellä ei enää montaa niveltä löydy, joita ei olisi jäyksitetty , vaan aina vain äiti jaksaa pitää kotinsa, puutarhastaan puhumattakaan täydellisen mallikelpoisessa kunnossa . Kesällä keräilee kymmeniä ämpäreitä viinimarjoja ja hyötypuutarhassa kasvavat perunat, porkkanat, yrtit , sipulit siis ihan kaikki äitini kasvattamina ,täydellisen suorissa riveissään.

   Muutamia vuosia sitten oli yhdellä elintarvike firmalla  äitienpäivä aikaan netissä "kirjoituskilpailu", joka toimi tyyliin, että sinne sai kirjoittaa tekstin äidille, joista sitten muutamia palkittiin tuotepaketeilla ja nämä "palkitut"  kirjoitukset luettiin äitienpäiväviikolla aina yksi kirjoitus kerrallaan  päivittäin radiossa ja samalla (suorassa lähetyksessä) otettiin myös kirjoituksen äitiin yhteyttä... Kirjoitin "kisaan" äidistäni totuudenmukaisen omasta mielestäni kauniin kirjoituksen ja unohdin koko asian...

  ... Kunnes kirjoitus  luettiin radiossa ja samanaikaisesti  äitiini otettiin yhteyttä ja äitini tyypillinen hämäläinen , vakaa ja ikuinen skeptikko luuli puhelua pilasoitoksi ja laittoi toimittajalle tylyin sanakääntein kirjaimellisesti luun kurkkuun .   Muistan iäti, kun ystäväni soitti minulle ja sanoi - Teidän äitikin oli radiossa , minä siihen , että - älä valehtele, miksi? Ystäväni sanoi, että  - sinä olit kirjoittanut tosi kauniin kirjoitusen Allista, mutta mistä se niin älyttömän vihainen oli?   Lopetimme puhelun ja varovasti soitin äidilleni, joka puolittain itkien ja puolittain raivoten sanoi minulle, mikset varoittanut häntä etukäteen, kun hän ei ole ikinään ajatellut olevansa mitenkään erityisen kultainen ihminen ja luulikin jonkun minun nimissäni kettuilevan hänelle julmasti ja sitähän ei äiti tietenkään vaieten kuunnellut...:D   No, äiti sai tuotepalkintonsa, joka osottautui varsin upeaksi ja on antanut minulle "mokani" jo anteeksikin...:D

  Tämä vain yksi esimerkki "Alli hirmuisesta", joten iloisena, mutta hitusen pelonsekaisesti tässä nyt vierailua odotellaan ... Vävypoika lähti jo köyttä rasvaamaan...:D