Meiltä on nyt varsin monta kertaa, hitusen epäuskoisestikin  kysytty, - Vieläkö te siellä maalla olette?, tai - Te taidatte ihan oikeasti viihtyä siellä? , tai- Mites olette tarenneet näillä pakkasilla? , tai - Eikös ulkohuussissa ole hiukkasen kylmää,,, ? Jne, jne, jne ...
   Mietin monenmoisia vastauksia, mutta taidan kertoa sen tällä tavalla:) 

        Mielikuvitus peliin ja asettakaa silmienne eteen iso, 70-luvun tyypillinen kerrostalolähiö.Taloa , talon jälkeen , parkkipaikkaa, nurmikkokin löytyy... tosin siinä on sitten kylttikin, "Älä astu nurmikolle " ja vieressä toinen "pallopelit nurmikolla kielletty".
   Kuudennen kerroksen ikkunasta kun katsoo ulos näkee Salen ja uimahallin katon , sekä helvetisti lisää taloja ... 
 
 Täällä heräämme aamulla ja hipsimme "porstuakamarista" tuvan puolella , jossa toisinaan saattaa olla lämmintä vain 14 astetta, mutta isännän virittäessä puulieteen tulet leviää kohta (kahvintuoksun mukana) varsin miellyttävä lämpö torppaamme.
  
  Ikkunasta kun katsomme ulos useimmiten näemme pikkulintuja  ruokailemassa laudallamme :

 

  Tänään seurailimme viittä peuraa , jotka ruokailivat varsin ahkerasti ikkunasta avautuvalla pellolla:



Metsässä kävellessä pääsimme katsomaan todellista , ainutlaatuista "luonnon taidenäyttelyä":



  Eikä tuo auringon laskukaan pahalta näyttänyt...



   Herrantähen, meillä on vain yksi ongelma täällä ja se on vahva tunne siitä, että paluu kaupunkiin tulee osoittautumaan varsin helvetilliseksi, koska täällä tuntuu siltä, kuin olisimme  vihdoinkin "kotona"  :D  Tämän paremmin emme osaa tätä kertoa, se ymmärtää, ken haluaa...:D