Eetu on 3v 10kk , eikä puhu kovinkaan selvästi. Neuvolan mukaan on kuitenkin muussa kehityksessään edennyt normaalisti , samoin kaupungin puheterapeutin testauksien jälkeen oli  muussa kehityksessä tasoissa ikätasonsa kanssa ,(tuossa puheessa taasreippaasti jäljessä ). Lisäksi käytimme häntä yksityisellä terapeutilla , jonka tyly tuomio viiden aktiivisen käyntikerran jälkeen aralle pojalle olikin : Kundi ei kykene ymmärtämään puhetta, eikä muistamaan , ei huomioi ympäristöään ja keskittyminen yleisestikin olisi aika lailla hakusessa.

  Kritisoimme melko voimakkaasti tuota lausuntoa vastaan ja esitimmekin eriävän mielipiteemme asiasta , mutta ajan kuluessa, toisinaan huonoina päivinä , epätoivon syövereissä painiskellessa mielessä käväisee, - mitä jos se on kuitenkin niin?...

  Onneksi tulee näitä päiviä, jolloin sydämmestämme voimme sanoa, - Tunge se lausuntosi meidän puolestamme vaikka...:D

 Toki itsekin tiedämme , että aivan kohdillaan eivät asiat pienen miehen kohdalla ole ja uskommekin aika vahvasti meille useamman kerran kerrottuun "verbaaliseen dyspraksiaan ", mutta lausunto , jonka saimme yksityisen sektorin terapeutilta oli yhtä kaukana omasta kundistamme, kuin kuu maasta!

            

    Olemme opetelleet värejä pitkään ja hartaasti ja eivät punaista lukuunottamatta tunnu "uppoavan" millään , tänään sitten väriteltiin pohjia ystävänpäiväkortteihin  ja otimmekin poikkeuksellisesti työvälineiksi vesivärit.   eetu oli aivan pähkinöinä väreistä, herra veteli innoissaan väriä pensseliinsä ja selvitti: - Tähän tulee vihreä nuumio(lue nurmikko), -tähän taaviin sinistä , kun tulee taivas , - tähän keltainen aurinko jne...

   Ja kaikki aivan oikein... Yes, yes, yes, se pirulainen osaa värit, ei ole vain viitsinyt pahemmin mainostaa osaamistaan:D  

    Illalla jatkui sama meininki , luin pitkästä aikaa "Viiru puijaa Pesosta" kirjaa iltatarinana , kirjaa on luettu vain pari kertaa aiemmin ja viimeisestä kerrasta on jo puoli vuotta aikaa. Luin kirjan alusta muutamia sivuja , kundi kuunteli keskittyneesti ja sanoi - Äiti, minä haluan, että luet sieltä kauempaa sen sivun, missä Viiru saa sen kalan, anna minä näytän.  Eetu otti kirjan käteensä ja käänteli sivuja kunnes eteen tuli sivu, jossa Viirulla on ahven ongessaan . - lue tästä, sanoi poika ja minähän luin:D

   Pääsimme kirjan loppuun ja Eetu kysyi minulta - Mitä ahvenet syövät? Minä sanoin, että - Muistatkot, sinun pitää kysyä isiltä nuo kala-asiat, kun isä ymmärtää niistä, kun ne ovat iso osa isän työtä, minä voin sitten kertoa sinulle kasveista, kun äiti tekee niiden kanssa työtä.    Poika mietti hetken ja vastasi- Muistatko äiti, kun minä kävin isän työpaikalla , minä olisin halunnut katsoa niitä kaloja , mutta pelkäsin, kun siellä oli niin kova ääni...     Puolen vuoden jälkeen selvisi nyt tämäkin asia ja me kun mietimme silloisen panikoinnin syyksi vain vierasta ympäristöä...

   Seuraavaksi hän kysyi, - Onko äiti sinun työpaikallasi kova ääni, kerroin, että ei ole , johon hän, - Äiti, missä on sellainen paikka jossa on niin kova ääni, että sinä olet pelännyt ?  kerroin hänelle vastaukseni , toivotin hyvät yöt , laitoin oven kiinni ja itkin kuin vesiputous....:D

   Jonkun mielestä nämä asiat kuullostavat varmasti naurettavan pieniltä, mutta meille ne ovat valtavia edistysaskelia ja antavat taas uskoa siihen, että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja muussa ei ole isompia ongelmia, kuin juuri tuossa puheessa:D

  Toki nuo kertomani asiat tulivat tyypillisellä Eetun "puhehäärä" kielellä, joten (lähinnä isovanhemmat ja sisarukset:) , Yhdenyön ihmeparannusta ei puheessa ole vieläkään tapahtunut:D  Edelläkertomani oli kuitenkin silkkaa , oikeaa, pitkää, sanallista vuoropuhelua ja kertoi mielestämme myöskin siitä , että pojan muistissa ei kummallista vikaa ole ja kyllä hän sitten sanottavansakin sanoo, kun itsestään siltä tuntuu:D

    (Kiitos, kiitos, kiitos:D

    Mallakin taas räväytti, tyttö on nyt tosissaan lisännyt sanavarastoaan , uusia pikkulauseita tulee niin , että ei perässä enää pysytä. R-kirjainkin opittiin toissapäivänä.Kaikki kuultu pyritään toistamaan , mikä ei aina ole ollenkaan hyvä juttu ...

  Puhelimme tänään erään vanhemman miehen kanssa , jolla on tapana viljellä puheessaan mahtavasti voimasanoja... Illalla neiti halusi vaippansa vaihdettavan ja kertoi siitä isälleen näin: - Taatanan taatana, tää on ihan märkä ...