Eetulla on ihan ensimmäinen "oikea" puheterapia käynti takana, (kaupungin terapeutti antoi hänelle nyt aikoja, kun ei yksityiseltä puolelta herunut mitään) hiukkasen tuli  selvyyttä nyt muutenkin asioihin . Kyselin Epulle jonkinlaista "ennustetta" , vaikkei sitten pitäisi paikkaansakaan niin ainakin jonkinlaista suuntaa-antavaa ,miten tulevaisuudessa tuon puheen kanssa mahdollisesti tulisi käymään . Terapeutti kertoi olleensa alalla 25 vuotta ja siltä pohjalta sanoi, että näistä asioista ei kukaan voi sanoa mitään varmaa, mutta Eetun tapauksessa ennuste hänen mielestään olisi varsin hyvä, koska poika ymmärtää puhetta niin hyvin ja on "nokkela ja varsin älykkään oloinen kundi"  ...  (No tietäähän sen , kun on äitiinsä tullut, tosin isä väittää samaa, mutta kuitenkin niin päin, että tuo johon poika olisi tullut olisikin isä:)

  Puolitoista vuotta sitten lomailimme Ahvenanmaalla ( siksi tuo aika onkin jäänyt niin hyvin mieleen) , Eetu osasi sanoa ka takkaa , äiti, nam, nam ja hei , hei ja nuokin huonosti, joten edistys on ollut huimaa tähän päivään mennessä jolloin sanoja on varastossa helposti  tuhannen verran ja pitkiä, viisi, kuusi sanaisia lauseitakin tulee, (tosin vieraille saamme niitä aina tulkata, mutta kuitenkin).

   Verbaalinen dyspraksia on kuullemma varsin vahva epäily terapeutilla ja hän kertoikin muutamia esimerkkejä jotka olivat varsin tyypillisiä dyspraksia lapselle.  Neurologin tutkimusten jälkeen kuulemme sitten taas lisää ja olemme taasen  hiukkasen viisaampia, mutta tällä hetkellä ainakin  kuitenkin vielä varsin toiveikkaita.   Terapeutti kertoi, kuten olimme tietäneetkin, että vaikka ennuste onkin hyvä ei kannata mitään päivän, eikä vuodenkaan ihmeparantumista odottaa , näissä asioissa aika ja kärsivällisyys, terapian ja harjoittelun lisänä on parasta lääkettä.

   Kouluakin ehdimme käsitellä jo sen verran, että mikäli puhe ei kouluikään mennessä ole huomattavasti kohentunut Eppu voi aloittaa "dysfasialuokassa", jossa edetään aivan normaalisti , normaalin opetussuunnitelman mukaan, mutta vain pienemmissä ryhmissä ja mikäli hän käy koko koulunsa "erityisryhmässä" ei siitäkään jää mitään "jälkeä otsikkoon" vaan sieltä saa aivan normaalin päästötodistuksen, jolla sitten voi omien kykyjensä mukaan tietenkin ,aivan samalla tavalla, kuin "normikouluistakin" pyrkiä sinne minne ikinään rahkeet riittävät:)

  "Dysfasialuokassa" ovat muut oppilaat tietysti samalla lähtöviivalla ja mahdolliseen "kiusaamiseen" ja "syrjäytymiseen" ei ainakaan heikko puhe ole syynä:D

   Pitkästä aikaa näytää tulevaisuus varsin valoisalta ja mukavalta näiden Eetun asioiden suhteen:D

    Terapiasta kun tulimme soitin  äidilleni  ja kerroin "hyvistä" uutisistamme . Äiti olikin aidosti ilahtunut ja lopetettuamme puhelun soitti pian perään isäni ja kertoi aina tienneensä, että:- pikkumies on näppärä kundi ja  ei siinä mitään kummallista vikaa ole , tosin perään sitten jo kyselikin onko Jarin puolella sitten tuollaista "vikaa", kun meidän suvussa nyt ei ainakaan kellään ole minkäänsortin puhevaikeuksia. Kerroin hänelle, että - äläs nyt, onhan tuossa ihan lähipiirissä toinenkin samanikäinen jässikkä, joka ei puhu senkään vertaa, kuin Eetu . Siihen ei sitten osannut oikein sanoa enää mitään ja tiedän varsin hyvin, että ei tuolla kommentillaan tarkoittanut mitään pahaa vaan päinvastoin , aivan yhtä huolissaan on kundin "tulevaisuudesta", kuin mekin ja rakkautta häneltä  riittää pienelle "puhevammaisellekin", vaikka tuo vamma nyt sanana olisikin varsinainen peikko ja hidvitys:D

    Tuo on sitten jännää miten monilla meistä ihmisistä on sellainen älytön asenne , että ei vammaisissa mitään vikaa ole , mutta meidän suvussa niitä nyt ei vain yksinkertaisesti ole ja vielä pahempaa ei ainakaan meidän perheessä. Ihan kuin se jollain lailla tekisi huonommaksi b-luokan kansalaiseksi, jos ei vaikkapa kuule, näe tai puhu . Hyvin kehdataan ja voidaan sanoa, että meillä kulkee sukurasitteena syöpää tai sydänsairauksia, mutta kun puhutaan vaikkapa juuri dysfasiasta sitä ei sitten enää voidakaan "tunnustaa". Herttinen , jos meille ennen Eetun syntymää olisi annettu kaksi valintamahdollisuutta : Teettekö lapsen keskenänne ja saatte suuren riskin, että hän kärsii puhevaikeuksista tai vaihtoehtoisesti sairastaa mahdollisesti kuolemanvakavan sydänsaidauden en olisi kahta kertaa miettinyt, eiköhän tuo "puhehääräinen" kundi siinäkin tapauksessa tuossa sohvalla istuskelisi ja pölöttelisi:)

   Jänniä muutenkin nämä perimä ynnä muut syyllisyysjutut, jotka useimmiten tulevat aivan normaaleina reaktioina isovanhempien ja vanhempien kohdalla miltei poikkeuksetta, kun kuullaan, että lapsessa on jotakin "vikaa".  itse "syyllistyin" tähän aivan samaan asiaan itsekin joskun niillä hujakoilla kun "älysimme, että kaikki ei taida olla ihan kohdallaan Eetun puheen suhteen. Voi elämä miten moneen kertaan mietinkään sitä raskausviikkoa 14, jolloin valuin hiukkasen verta noin viikon päivät ja vaikka lääkäri silloin vannoikin, että veri ei tule kohdusta niin monta kertaa olen ajatellut, että mitä jos en silloin olisikaan rehkinyt niin pirusti niitä puutarha hommia niin olisko poika "terve" ?  samoin heti ensikertaa kuultuamme tuosta dyspraksia epäilystä aloin miettimään, että johtuuko tämä sitten iästäni , kun olin jo 39-vuotias, kun sain Eetun.

Jossakin vaiheessa  rohkaistuin kysymään lääkäriltä suoraan asiasta ja sain varsin vakuuttavan luennon, että iälläni ja kyseisellä asialla ei ole mitään tekemistä keskenään, mutta noin ihmisen päänuppi vain toimii . sitä idioottimaisesti vain kiusaa itseään ja syyllistää ja tekee tilannetta ja kaikkien oloa vain pahemmaksi , vaikka tosiasia on, että tällaiset asiat eivät ole kenenkään VIKA , nämä eivät johdu kenestäkään meistä ja vammaista lasta emme saa parantumaan miettimällä onko tämä sinun vai minun suvusta tullut "rasite"!   Onneksi  päätä seinään takomalla sinne jotakin jääkin, eli  olen oppinut  uskomaan siihen, että  Eetulla on aivan ykkösluokan vanhemmat ja niiden tekemisistä tai tekemättäjättämisistä ei tämä asia johdu ja sama pätee  sisaruksiin ja isovanhempiin yms:D     Dyspraksiaan  on perimällä  iso merkitys, mutta niin on pirun moneen muuhunkin sairauteen  ja onneksi  niinkuin olemme ennenkin todenneet meillä on "vain " verbaalinen dyspraksia eikä toivottavasti ikinä yhdelläkään nyt viidestä lapsestamme ja kolmesta lapsenlapsestamme mitään vakavaa  :)

  Eipä tässä taaskaan kummempia , huonogeenisille suvuillemme (kummassa sitten liekin "syy")vain terveisiä , että ei tässä mitään vaikka tuollaisia hirveitä rasitteita tiellemme kasaattekin olette silti ,joka ikinen meille varsin rakkaita, toivottavasti mekin teille:D

  Minkäs sitä ihminen geeneilleen voi:D     (Loppu oli sitten silkkaa kuttuilua , jolla yritän vain sanoa, että huumoria parempaa lääkettä ei olekaan ja ainakaan "vammaisuus" , oli se sitten mitä lajia tahansa ei saa , eikä  tarvitse olla "tabu"  :D