Eilen illalla oli Eetun päiväkodissa ensimmäinen vanhempainilta jonne mekin isännän kanssa pääsimme osallistumaan, kun Katja kiltisti lupautui paimentamaan lapsia kodissaan sillä aikaa , Kiitos ;D 

 Katselimme ensin hieman päiväkodin tiloja ja siirryimme sen jälkeen muiden vanhempien kanssa yhteistilaisuuteen , jossa kerrottiin hiukan päiväkodin toiminnasta , päiväohjelmasta , ruokailuista , metsäretkistä ym, ym.

  Metsäretkillä on lapsilla jokaisella oma luontonimensä , eli jokin eläinnimi, joka alkaa samalla kirjaimella, kun lapsen oma etunimi . Eetu oli valinnut elefantin itselleen ja nyt kun asiasta tiesimme ja osasimme häneltä kysellä , niin aikamoista selostusta asian tiimoilta tulikin :D 

  Luontoretket tuntuvat olevan muutenkin herran "lemppari" päiväkodissa . Niinkuin aiemmin kerroinkin ei puhepuolelle ole päiväkotikaan tuonut juuri mitään edistystä, mutta "porraskammo" on aika lailla "kutistunut" ja rappujen kapuaminen sujuu jo melko mallikkaasti , asiaa en yhtään ihmettele, kun Eetun tarharyhmä "asustelee" päiviksen kolmannessa kerroksessa , joten aika monta kertaa päivässä hänen noita portaita tulee kivuttua sekä ylös, että alas .D

  Vaatteitten pukeminen ja riisuminen on kanssa edistynyt hienosti . Vetoketjua ei onnistu vielä saamaan kiinni , napeista puhumattakaan, mutta muuten   pukee ja riisuu vaatteensa jo melko vauhdikkaasti :D

  Piirtely , eikä värittäminen  eivät juurikaan ole edistyneet ja sitäkään  en ihmettele lainkaan .Sitä lajia kun  taidetaan harrastaa kotona vielä enemmän kuin päiväkodissa ;D

   Kirjaimista" ukko "on alkanut kiinnostua . Toki hän on jo jonkin aikaa  tunnistanut muutamia kirjaimia, mutta nyt on kirjaininnostus sitä luokkaa, että yrittäessäni lukea   hänelle kirjaa, meinaa lukeminen jäädä vähemmälle, kun ukko kurkkii olan yli ja kyselee jokaisesta kirjaimesta , - Mikä toi kirjain on?

Vanhempainillassa oli mukava käydä ja oli kiva nähdä muita , varsinkin "erityisten " vanhempia , joiden kanssa sai vaihtaa ajatuksia lapsista  ja kysellä "konkareilta" heidän tuntemuksiaan päiviksen "avusta" ongelmaan ja positiivista palautetta tulikin valtavasti :D

  Eetu on päiväkodissa vielä melko "yksin" ja enemmän sellaisessa tarkkailijan roolissa , se hiukan mietityttääkin meitä vanhempia ja tuntuu kurjalta, mutta ukko itse palauttaa meidät aina heti maanpinnalle , jos liikaa yllymme säälittelemään häntä "yksinäisyydestä" , Herran vakiovastaus päivittelyillemme on, että - Minä en halua leikkiä toisten kanssa ... Kaipa tuokin tuosta ajan kanssa muuttuu ... Toivottavasti :(

  Lauluinnostus kundilla on kanssa lisääntynyt kovasti ja sitä yritämmekin nyt hyödyntää kertomalla joulupukillekin , että nyt olis lastenmusiikille tilausta meidän taloudessa ... :D

  Aloittelimme tänään tekemään lorulaatikkoa lapsille (iskän kenkälaatikko toimittaa nyt lorulaatikon virkaa;)ja sen suosio näin alkumetreillä ainakin on ollut hurja . Lasten mennessä nukkumaan olin saanut valmiiksi 10 lorukorttia ja Eetulta tuli tilaus ,aamuksi pitää olla haukun, elefantin, krokotiilin ja pupun kuva ja lorut .

 1256330934_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

  Onneksi lorut noihin löytyivät helposti , kun molemmat lapset , kuin yhdestä suusta huusivat , haukkukorttiin sit "wow, wow, wohveli "loru ja pupuun , "juu, juu juputti" . Mallan kummitädiltä lahjaksi saatu Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen runolelu on lasten "lemppari" lorukirja ja niin Eetu, kuin Mallakin osaavat miltei kaikki kirjan lorut ulkoa ja sieltähän nuo tutut lorut löytyivät lorulaatikkoonkin haukun ja pupun kohdalle :D

 1256330959_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

  Mallasta on kehkeytymässä ihka oikea "prinsessa" Eetun päiväkodin myötä . Tuntuu, että nyt kun itselläni on aikaa pelkästään Mallalle ei mikään enää riitä . Neiti tulee vessaankin perääni ja jokikinen asia pitää tehdä yhdessä . No mukavaahan tuo vain on :D  Turun sanomien lukuajan olen pyhittänyt jyrkästi vain itselleni ja alun tappelujen jälkeen tuo sopii jo neidillekin hyvin . Saapas nähdä milloin neiti älyää, että äiti lukee päiväpäivältä lehteä tarkemmin ja aina vain entistä hitaammin ....:D

  Meillä oli tuossa muutama päivä sitten pientä katastrofinpoikasta ilmassa, kun suuressa neroudessani opetin likalle "uuden leikin" , sen ikivanhan "avaimenpiilotus" jutun . Leikimme sitä aamupäivällä menestykselliseti useamman kerran ja iltapäivällä olessani suihkussa oli neiti tyhjentänyt eteisen pöydälle unohtuneen lompakkoni kaikki kortit ja piilottanut ne , jokikisen eripaikkoihin ja vielä varsin ovelasti... Siinä meinasi hiki pukata tämän mamman otsaan , kun poru kurkussa maanittelin Mallaa kertomaan , - eikö yhtään polttais, kun mä ihan oikeesti tarttisin nyt ainakin sitä luottokorttiani ja ajokorttikin ois ihan kiva saada takaisin...

  Löytyihän ne kaikki , ainakin tärkeimmät lopulta . Luottokortti oli vessaharjan kupissa ja ajokortti löytyi sohvan sisältä, vuodevaatelaatikosta .

 Kirjastokortti on kateissa, mutta siitä en niin välitäkään ... Kirjani ovat aina myöhässä ja sakkoni sen mukaiset, Kirjastovirkailija kerran sanoikin minulle, että -sä oot hyvä asiakas , sun sakoillas me saadaan hankittua melkonen määrä uusia kirjoja vuodessa ... Nolostunut