Kaupungissa taas ja mitäpä muuta täällä olisi kuin koneella istuskelu ... Tai olisihan sitä paljonkin muuta, mutta "koneilu" koukuttaa ja aina kun palaamme kaupunkiin niin koneeltahan sitä itsensä löytää ... ;D

      Maalla on ollut ihanaa  , siellä viihtyy hiukan liiankin hyvin ja kaupunkiin palaaminen on kertakerralta hankalampaa . Se hiljaisuus ja luonnonrauha (joka tosin järkkyy aina tasaisesti  erään äireen kiljunnasta pennuilleen...) on jotakin uskomattoman ihanaa . Eihän siellä voi olla pahalla päälläkään . Ukkolla  on taito saada joskus ärsytysmittari pomppaamaan sataan ja silloin pitää mennä torpan rapuille istuskelemaan kaffemukin kanssa ja hiukan puhaltamaan, mutta eihän siinäkään jaksa kauaa mököttää , kun hipihiljaa istuskellessa saa takuuvarmasti kohta seuraa pupusta , peuroista tai linnuista ja niitä katsellessa ei yksinkertaisesti voi olla äkäinen :D

   Tänäkesänä on torpan maisemissa ollut todella paljon korppeja . Olen totaalisen lääpälläni noihin jättikokoisiin "rääkyjiin" ja viimepäivinä olenkin  lueskellut kaiken löytämäni korppitietouden jonka  olen onnistunut käsiini saamaan . Päällimmäisenä on mieleen jäänyt , että korppi on erittäin taitava matkimaan lähes kaikkia mahdollisia äänia ja , että korpin saa myös  opettetua helposti puhumaan .Niimpä jos näillämain  törmäät korppiin, joka huutelee : - Mukulat , kele ny loppu se tappelu , se on varmuudella meidän lähimetsistä ...

  Puusouvi on nyt  lopullisesti  ohi tältä vuodelta, (meille uskaltaa taas tulla kyläänkin ...) Klapit ovat puuhuoneessa , näppärästi saattiin ne sinne vieläpä ennen sateita . Herukoiden keruu on  aloitettu , tosin olivat vieläkin melko raakoja , mutta viikonlopulla jatketaan ja eiköhän ne tuolloin  jo ala kypsiä olemaan . Kolmisenkymmentä litraa mehua on valmiina ja mustikkaakin on tullut poimittua  55 litraa ja viikonloppuna pitäisi vielä poimia 40 litraa lisää . Täytyy nyt vain toivoa , että ei sateet kiusaisi !

  Eetulla alkoi puheterapia , joten tutut rutiinitkin alkavat taas muokkaamaan arkea . Minulla ja isännällä on piakkoin hääpäivä (5 vuotta mittarissa ), jota lähdemme juhlistamaan Riikaan ihan kahdestaan .Olemme siellä neljä yötä , hip , hei huraa ...;D 

  Aika juoksee , vaikea uskoa, että meidän häistämme on jo viisi vuotta . Meillä oli ns. hiljaiset "häät" , toisinsanoen "karkasimme" naimisiin . Huijasimme muutamille rakkaille ystävillemme, että mennään juhlistamaan nelikymppisiäni eräälle vuokamökille Keuruulla . Raahasin Turusta mukaan vain parhaan ystäväni ja saimme loistavasti pidettyä häneltäkin juhlan todellisen luonteen salassa . Vain kaksi ystäväämme tiesivät mistä todellisuudessa oli kyse , nämä olimme värvänneet uskotuiksi miehiksemme .

  Teimme ruoat suurimmaksi osiksi itse , papin kanssa olimme sopinnet jo ajat sitten kaikki valmiiksi ja hän oli loistavasti juonessa mukana (aivan ihana ihminen muuten ! )  olimme suunnitelleet häitämme puolisen vuotta ja homma toimi , kuin tanssi , kukaan ei osannut aavistaakkaan mitään ... Kunnes päivää ennen häitä menimme isäntä , minä , kaaso  ja Turusta raahattu ystäväni katsastamaan ja "koristelemaan" juhlapaikkaa , kun isäntä tohkeissaan selvittelee meille pöytäjärjestystä tyyliin : ... " ja tää on sitten papin paikka ..." Juupa, juu, minä tähän kikattamaan hysteerisesti päälle ja eipä enää tarvinnut "bestikselle" valehdella juhlan todellista luonnetta ... ;D

             ... Tuosta huolimatta juhlat onnistuivat mielestämme nappiin ja vaikka joskus meillä kipinöidään kunnolla niin kyllä tuo ukkokulta taitaa kaikista maailman ihmisistä olla se oma "sielunkumppani" , jota en kyllä mihinkään vaihtas .  ... En edes suklaaseen ... ;D