Viikonloppu tuli vietettyä , kuinkas muuten maalla . Isäntä jatkoi eteisremonttia (joka jäi enää muutamaa seinälautaa vaille valmiiksi) ja minä siivosin .

 Marraskuulla olisi tarkoitus mennä enää kerran maalle ja joulukuusta kun ei vielä tiedä mitään , niin  tuli tuossa sitten tehdyksi  hiukan joulusiivoakin jo valmiiksi . 

 Viimeviikon lopulla "kotiuduttuamme" maalle huomasimme, että hiiren pahalaiset olivat siirtyneet taas urakalla mellastamaan meidän makuuhuoneeseen ja tälläkertaa ottaneet minut "ykkössuosikseen" . Tyynyliinani oli osittain silputtu ja pussilakanani , enemmän kuin osittain ... Se oli yläpäästä aivan riekaleina ... Halkokorista oli retuutettu sanomalehteä ja purua ja mitä ilmeisemmin aikeena oli rakentaa pesä pussilakananani kulmaan. Kaikista huoneen sängyistä valinta oli osunut juuri minun makuusijaani ... En nyt oikein tiedä pitäisikö olla ylpeä vai helkutin pahoillaan . Eritänköhän itsestäni jotain "hiiriystävällistä" tuoksua , vai millä maagisella syyllä tuo valinta lienee tapahtunut ... Mikäli Bayer haluaa kehitellä "hiiribaariaan" kannattaa ottaa minuun yhteyttä , ominaistuoksuani saattaisi olla kaupan "pientä" korvausta vastaan ...

  ... Nyt on alusta ja vinni piukassa hiirenmyrkkyä , joten tervetuloa siimahännät meille herkuttelemaan  ;D

    Sunnuntaina satoi ensilumi . Aamulla herättyämme havahduimme maan valkoisuuteen ja mukuloiden riemunkiljahduksiin . Kauaa kuitenkaan emme ehtineet lumesta nauttimaan , kun piti kääntää auton nokka kohti Kaarinaa   ja suunnistaa Jarin esikoisen poikavauvan ristiäisiin .  Tilaisuus oli kaunis niinkuin ristiäiset usein tapaavat olla . "Päivänsankarin" isoveli osallistui tarmokkaasti tilaisuuteen sammuttamalla  kastekynttilän aina kun joku "urheista" paikallaolleista sen yritti sytyttää . Pieni mies selitti huolestuneella äänellä ,- Poppaa, poppaa ja puhalsi  kun vain kynttilässä liekki oli . Lopulta kastekynttilä päädyttiin sytyttämään kummisedän taskusta löytyneellä sytyttimellä , eikä kastepöydällä olevasta kynttilästä.

 Paloturvallisuudesta huolissaan olleen nuorenmiehen vuoksi vanhoollinen kirkko , ainakin tässä tapauksessa saattoi hiukan "livetä kaavasta " ... ;D

  Pienen päivänsankarin nimeksi tuli Jimi , eikä suinkaan Arhippa , kuten meitä oltiin etukäteen "peloteltu" ;D  Ihan ensimmäisen kerran kun kuulin tuon Arhippa nimen mielessä kävi, - Ei ikinä ! Toihan on ihan kamala .. Tässä kuitenkin nimeä maistellessa ja siihen totutellessa olen alkanut pitämään siitä . Mikään "helppo" nimi se ei ole ja se taatusti "vääntaytyisi"jos sonkinlaiseksi lempinimeksi , mutta "se jokin "nimessä on  . Mitä enemmän sitä miettii , sitä enemmän siitä pitää ! ... Täten olenkin päättänyt kutsua pikku Jimiä vastedes aina nimellä Arhippa ;D 

  Eetusta piti aikoinaan tulla Arttu , tai sairaalan papereihin hänet oli merkitty sillä nimellä , tosin se nyt oli vain sellainen "työnimi" , myöhemmin huokasimme useaan otteeseen onnesta , ettei Eetusta tullut Arttua . Eetu kun ei osaa sanoa ollenkaan R-kirjainta ja nuo T-kirjaimet ovat vaikeudessaan ykkösluokkaa , olisi nimi ollut pojalle kaikkea muuta kuin sinaus ...   Tarempi Eeku kuin Aaaau ;D

 Mukavaa piakkoin alkavaa viikkoa kaikille t: pikku Arhipan onnellinen lähisuku :D