Voih ihanuutta , vihdoin on koittanut se päivä jolloin suuntaamme auton nokan kohti Raumaa ja pääsemme torpalle katsastamaan loppiaisen jälkeiset "kuulumiset" :D Aurinko paistelee pilvettömältä taivaalta ja olo on vähintäänkin malttamaton .

 Eetulla on takana joka  keskiviikkoinen  puheterapia ja fysioterapiansa . Fysioterapiassa harjoitellaan nyt kovasti uimista . Maanantait ovat aina hallipäiviä ja keskiviikkona on sitten kuivaharjoittelua .

 Helmilevy lähti tänään ensimmäistä kertaa mukaan puheterapiaan . Helmilevy on ollut kotona käytössä miltei jokikisenä päivänä meille kotiutumisen jälkeen , mutta ihan ei ole vielä Eetulle luontevaa tuon käyttö . Helmilevyn ollessa suussa tahtoo puhe mennä silkaksi "möngerrykseksi ", mutta uskon vakaasti siihen, että kun Ukko tottuu levyyn alkaa homma sujumaan ...

  Jossakin kohtaa Eetun vuodenvaihteessa olleiden "kuntsari purkujen" jälkeen tarkoituksenani oli kertoa "edistymisestämme" vuoden aikana , mutta en vain saanut aikaiseksi , joten kerrotaampa sitten nyt ...

 Fysioterapiassa mentiin huimasti eteenpäin , jopa niinpaljon, että meillä on täällä nyt poika joka terapeuttien mukaan lienee aina ns. "varovainen"liikkuja , mutta joka kuitenkin on miltei kokonaan saavuttanut jo ikätasonsa . Edelleenkin keinuminen on "haasteellista"(hyvin pelottavaa ja varovaista ja jäykkää...) , samoin pyöräily ( apupyörillä juuri ja juuri eteenpäin ...)  , uiminen ja yleensäkin veteen meneminen on hyyyyyyyyyyyyvin haasteellista ,,,mutta usko meillä  tuohon uimiseen on luja , nyt Fysioterapeutin kanssa on tosiaan viikottaista säännöllistä harjoittelua ja toukokuussa , kun siirrymme Espanjaan pääsemme siellä päivittäin altaaseen uimaan ja harjoittelemaan lisää :D

 Eetun tasapaino parantui vuoden aikana huimasti , hän oppi luottamaan itseensä huomattavasti entistä enemmän ja sitä myötä kun luottamus omiin kykyihin lisääntyi , lisääntyi myös uskallus liikkua ja taito liikkua . Luistelu sujuu jotenkuten , eli pysyy pystyssä luistimilla ja sadan metrin matkakin saattaisi onnistua , tosin välillä kaatuen ja luistelu olisi enemmänki töpöttelyä luistimilla ja matkaan kuluisi tuollaiset 10 milsaa, mutta kuitenkin...;D

  Kaikenkaikkiaan fysioterapia jakson jälkipyykkinä voisi sanoa:-  jee , meillä on samanlainen mustelmainen "menevä" kundi , kuin muillakin 6-veen vanhemmilla ...;D

  Puheterapiassa edistys on havaittavaa , mutta surkuteltavan hidasta :( Eetu käy mielellään terapiassa ja tekee harjoitteet mielellään, mutta joskus tuntuu, että teimmepä me kaikki vaikka kuinka hurjasti töitä ei edistystä synny ! Edelleenkin Eetun ääni tahtoo toisinaan nousta kimitykseksi , joskin nykyään huomattavasti harvemmin kuin ennen , mutta kuitenkin ja "huutaminen" on jostakin syystä ilmestynyt puheeseen miltei jatkuvasti , eli tuntuu kuin "äänen säätely" olisi huonontunut entisestään :(

  ... Tuollaisia fiiliksiä meillä vanhemmilla on usein , mutta silti ... S-kirjain on alkanut kuulua puheessa entistä useammin , L-kirjain on nyt joskus ,miltei kuin vahingossa alkanut "vilahtamaan" puheessa . Eetu on oppinut itse myöskin hitusen "korjaamaan" puhettaan ja rytmittämään tätä .

 Eetulla on todella huima sanavarasto ja selittelyt ja kyselyt ovat lisääntyneet paljon . Tosin tämä tuo muossaan myös "varjopuolia" . Eetulla on alkanut nyt toisinaan olemaan öisiä painajaisia , jolloin poika istuu sängyllään ja itkee hysteerisesti ja sopertelee jotakin käsittämätöntä, josta emme saa mitään selvää . Nuo tilanteet ovat melkoisen "raskaita" myös meille vanhemmille . On sydäntäraastavaa pitää pientä hikistä poikaa yöllä sylissä ja yrittää rauhoittaa tätä parhaansa mukaan , kunnei ole yhteisiä sanoja tilanteen selvittämiseen , koska emme saa yhtään selvää mitä Eetu pelkää . Aamulla kun kysymme painajaisesta ei kundi muista edes yöllä heränneensä ...:(

    Tässä jokin aika sitten Eetu sairasti voimakkaan vatsataudin , jonka seurauksena meni aika väsyneeksi ja niinkuin aina väsyneenä puhe muuttui taas aivan käsittämättömäksi . Eetu olisi kuitenkin halunnut kertoa meille epätoivoisesti jotakin , mutta vaikka kuinka yritti emme saaneet asiasta mitään tolkkua . Lopulta pojan ollessa jo aivan "lopussa" meidän tyhmyyteemme tajusin , että vettähän tuo haluaa limsan sijasta ja tällä kertaa tilanteesta selvittiin juomalla ... Näissä tilanteissa sitä yrittää esittää vahvaa ja karskia , mutta tilanteen mentyä ohi on omat fiilikset melkosen nollissa ja poikkeuksetta tuota seuraa itsellä melkoinen riittämättömyyden tunne ...

  Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei tästä ikinä mitään valmista tule , vaan asiaan pitää  vain yrittää sopeutua ja miettiä mahdollisimman paljon sellaisia "harrastuksia ja virikkeitä" joista olisi tulevaisuutta silmällä pitäen hyötyä . Onneksi Eetu on varsin hoksaava ja fiksu kundi ja onneksi myöskään puheen ymmärrys ei tuota minkäänlaista ongelmaa . olemme viimeaikoina kannustaneet häntä mm. valokuvaukseen ja nyt syntymäpäivälahjaksi tuli kunnon kiikarit, joten eiköhän tuo luonto innostuskin tuosta entisestään kasva . Maailma on pullollaan asioita joihin ei tarvita täydellistä "kieltä" ja peruspositiivisyydellä pärjää aina :D

 kattotaan mitä tulemaan pitää ja surraan vasta sitten jos sittenkään jaksetaan ...;D

  Nyt nautitaan keväästä ja maallepääsystä , se on moi !