Tänään on tasan kaksi viikkoa siitä, kun jätimme taaksemme aurinkoisen Espanjan ja palauduimme tänne pimeään pohjolaan. Ihan ongelmitta ei lähtö Espanjasta sujunut. Elsamarin Seppo haki meidät hyvissä ajoin "kodistamme" ja kyyditsi turvallisesti lentoasemalle, vaan sielläpä virkailija kertoi meille tylyn uutisen : -Mallalle ei ole varattuna ollenkaan lentoa, ei sylipaikkaa tavallisesta puhumattakaan. (Meillä ei ollut lentolippuja tulostettuina itsellämme, kun meille kerrottiin, että niitä ei ole pakko tulostaa, kun lennonvaihto näkyy koneella).

  Mallalle löytyi kyllä lento , mutta se oli tuo 31,10 lento, jonka olimme takuuvarmasti vaihtaneet meille kaikille.

 Siinä sitten seistiin haavi auki ja mielessä risteili kaikenlaisia ajatuksia(kuten, Yes, yes, nyt jää kiukkupussi tänne vielä kuukaudeksi:)   ... On meinaten hieman käyneet viimeaikaiset hammas, ynnämuut kiukut hermoille:(

   ... No järki voitti...(kai)?

Saimme virkailijan "kirjoittamaan " Mallalle lentolipun , minä kyyneliä apuna käyttäen ja Jari vuoroin raivoamalla, vuoroin anelemalla.

 Vasta koneessa katsoin tarkemmin lippujamme ja huomasin, että nyt meillä oli todellakin neljä lippua, 1 Jarille, 1 Mallalle ja 2 Eetulle , minulle ei ollenkaan...

  Hyvin oli isäntä näemmä Espanjaa oppinut, ihmettelinkin mitä tuo nuppi punaisena selosti virkailijalle minua osoitellen ...

  Omaksi onnekseni ja isännän mieliharmiksi ennen koneeseen astumista ei kukaan enää syynännyt matkalippujamme sen paremmin...

    Espanjan kodista lähdimme 3.10 klo 18,00 paikallista aikaa ja Suomen kodissa olimme 4.10 klo 6,30.    Varsin mielenkiintoinen "matkustusyö" kahden eläväisen , varsin rajahdysalttiin  tenavan kanssa...  Jopa niin mielenkiintoinen, etten enää suostu edes muistelemaan tuota yötä, joten se sivuttukoot näin!!!!!!!:(

    Neljässä päivässä saimme hoidettua tärkeimmät asiat kuntoon kaupungin päässä, (sisältäen "uuden "auton , läppärin ja nettiliittymän hankinnat ).  Viidentenä päivänä suuntasimme "tuliterän" automme (vm -94:) nokan kohti Satakunnan Lappia , jossa vakaana aikomuksena olisi jatkaa vuorotteluvuotta ,vuonna 1948 rakennetussa torpassa keskellä metsää, ylellisyyksinä puuvessa , ( sekin keskellä metsää) ... Aih ,ja tähän väliin iso kiitos Paulalle ja Petelle huussin "lämpöistuimesta", kyllä nyt kelpaa pinnistellä vaikka hiukan pidempäänkin:), kaivovesi, jota emme tosin  uskalla juoda, kun emme ole varmoja sen juomakelpoisuudesta, sekä sähkö, joka on niinkin "wahva", että omassa harkinnassamme on haluammeko esim. käyttää uunia vaiko sähköpatteria, molempiahan kerralla tämä "heikko sähkö" ei sulata.

    Nettiliittymä kuului niihin "pakollisiin" hankintoihin, kun päätimme paluusta "juurilleni" tänne Lappiin. Ensiajatuksena oli hankkia "Mokkula", olimme useammastakin mainoksesta saaneet sen käsityksen, että liittymä toimii lähes missä tahansa, vaan todellisuus on tarua ihmeellisempää, olen nyt lisännyt lempisanontaani  "minä en usko poikiin enkä joulupukkiin"  sanan mainokset!!!!!!

   Meillä on nyt Digitan @450 langaton laajakaista, katolla tehoantenni... ja lompakossa helevetin iso lovi...  Vaan mitä ei ihminen tekisi sähköpostin, chattailun ja nettipokerin vuoksi...

   Hyvin pelittää nyt netti, lämmin kiitos Airnettiin , josta tilasimme liittymän "laitteineen". Airnetistä saimme todella ystävällistä, nopeaa ja hyvää palvelua, joten uskallamme vilpittömästi suositella!!!!

Ukko tuolta "pokeripöydästä" huutelee lisäämään kiitokset vielä Petelle , joka toimi loistavana antenninasennusapumiehenä, käski vielä lisäämään lisävinkiksi kaikille , että selvinpäin ei kannata antennia asentaa. Alkoholi kuulemma kummasti auttaa kärsivällisyyteen, kun suuntailee anttenia "oikeaa" tukiasemaa kohden tavoitteena "mahdollisimman nopea netti"   ja lahot tikapuutkaan eivät juurikaan hirvitä, kun vain promilleja on tarpeeksi matkassa...

 

Talvivalkosipulin istutus siirtynee kevätvalkosipulin istutukseksi, johtuen aikapulasta. (Torpan lämmitys, kaupassakäynnit, ruoanlaitto, ja nyrkkipyykkäys vievät päivistämme niin ison osan, että onneksi on tätä lomaa, koska muussa tapauksessa loppuisivat vuorokausista tunnit kesken:)

  Lämmityspuuhathan meillä vain lisääntyvät jatkossa, Muutamia päiviä sitten kävimme Eurassa ostoksilla ja mukaan tarttui siltä matkalta myös kamiina ( Lutunen, Narvin puupeli, siinä on sellainen ihanan söpö lasiluukkukin, ihan kuin oikeassa takassa:).... Nyt saamme luopua sähköpatterista makuuhuoneemme ilmaa "pilaamasta".

 Kamiina tuli uuteen kotiinsa juuri niinkuin liikkeessä luvattiinkin , heti seuraavana päivänä , ainoa huono puoli asiassa oli se, että kamiinan mukana tullut hormin liitosputki oli puolet lyhyempi, kuin se jonka olimme tilanneet ja jonka olimme maksaneetkin jo:(

 Ei kun nokka kohti Euraa ja putken vaihto sujui moitteetta ja saimme " hyvitykseksi" uusista hankinnoistamme (5 hiirenräpsää), (meillä on lemmikkejä... nyt seitsemän vähemmän...:) alennusta ja pipon päätä lämmittämään. (Ajattelivat varmaankin, että nuo tumpulat eivät ikinä saisi kamiinaa pelittämään).

 Asennus nyt kuitenkin sujui moitteetta, Jari asensi, minä neuvoin...

  En ole aiemmin huomannutkaan, että ukolla on tuossa ohimolla sellainen valtava, sininen suoni,  pitäisiköhän sitä käydä lääkärissä näyttämässä,  ... sykkii nimittäin ikävästi ja kovaa...

    Ensimmäinen lämmityskin sujui moitteettomasti, isäntä latasi klapit pesään ja ilmoitti poistavansa vielä sellaisen kumisen/muovisen tiivisteen, joka oli liimattu kamiinan lasiluukun "tiivisteeksi", sinne tulipesän sisäpuolelle. Minä nostin asiasta helvetillisen haloon , sanoin , että "et perskeles kyllä sitä lähe irrottelemaan, varmasti on tärkeä ja tarpeellinen , kun on noin huolella siihen asennettu!

 Ukko heitti kirjaimellisesti hanskat tiskiin, sano "hullu, saatana... sytytä itte kamiinas"... Minähän sytytin...hyvin syttyi... ja tärkeä oli tiivistekin... kuljetuksen kannalta ainakin... pysyy lasiluukku ehjänä...

  ... Sulava kumi haisee ikävän pahalle, nyt on pari päivää tuuletettu ja haju on melkein poissa.

   Olen puhunut viimepäivinä isännälle erityisen kiltisti ja rauhallisesti, varovaisesti... Jotenkin niin tuntuu turvalliselta, tänään tosin vain mainitsin likaisista sormenjäljistä kamiinan pinnassa, enempää en ehtinyt, kun upouusi Mondeomme hörähti käymään ja vain sorasade kertoi isännän juuri lähteneen pihasta...

 ... Jaa,a, kaupallekohan se...????

 Loppuun täytyy mainita, että ollaan täällä marjastettukin ja etten nyt ottaisi kunniaa vain itselleni yksin mainitsen vielä, että sunnuntaina kävimme ystäväni Paulan kanssa metsällä hakemassa kelposaaliin puolukkaa, nyt on hyvä alku talvivarastoillemme...