Valoisa aika on lisääntynyt huimasti. Kevät kurkistelee jossakin likeellä, miltei nurkan takana jo:D Multapeukaloani kutisee. Malttamattomana luen puutarhalehtiä ja kirjoja ja muiden puutarhahullujen tapaan tilailen siemenluetteloita .

Tämä on oikeastaan ensimmäinen kesä jolloin torppa on meidän ja jolloin on aikaa tehdä pihalle mitä ikinä huvittaa. Toki jo viimekesänä torppa oli virallisesti meidän , mutta se kesä meni pihan raivaus ja remonttipuuhissa miltei kokonaan ja elokuunhan olimmekin jo Espanjassa.

Torpan maat ovat kuuluneet (käsittääkseni) suvulleni  isäni mukaan 1700-luvusta lähtien (papereiden mukaan 1900-luvun alkumetreiltä lähtien):), tämä nykyinen torppa on ollut pystyssä vuodesta 1948, mutta 70-luvulla täällä on viimeksi ihan vakinaisesti asuttu, samoin kuin hoidettu pihaa!

Isovanhempieni kuoltua torppa siirtyi ensin perikunnalle ja siitä melko nopeasti vanhemmilleni (90-luvun puoltaväliä elettiin silloin) . Isäni teki torppaan varsin mittavan remontin uusien ulkolaudoituksen, peltikaton, suurimman osan ikkunoista , purki vanhat painuneet lattiat, samoin kuin alustaan osin vajonneen vanhan, ihan tuhottomasti painaneen puulieden , vei vanhasta "lattiapohjasta" kymmeniä kottikärryllisiä "paskaa" pois , teki uudet lattialaudat jne... Aika pian tämän jälkeen isä sairastui (asbestikeuhko, selkärankareuma, keuhkoahtauma) , joka sai aikaiseksi sen , että torpan sisäremonttia isä ei enää jaksanutkaan viimeistellä. Siitä huolimatta isäni vietti täällä yli kymmenen vuoden aikana aina vähintään miltei puolet vuodesta.

...Tosin isäni, joka oli ja on hiukkasen edelleenkin (kun vain Alli hirmusen silmä välttää) "varsinainen velikulta" oli aina tapana sanoa, että:- Ikinä en torppaa laitakaan sellaiseen kuntoon , että akka täällä kavereineen ramppais alvariinsa. Näin kun paikat ovat "hiukan" keskeneräiset saa täällä ukkomieskin hääriä kuin konsanaan "poikamiehenä" ilman hameväen komentelua...

Itselläni syntyi taasen jo lapsuudessa isovanhempieni täällä isännöidessä "rakkaus" näihin maisemiin (tosin monta vuotta tuo piilotteli hyvin;), mutta vihdoin seitsemisen vuotta sitten roihahti niin, että "hommasimme" tuohon pihalle 12 neliön "vierasmajan", joka isäni asustaessa tätä "päärakennusta" oli meidän perheen "kesäkotina" (lähinnä makuuhuoneena:)

2007 isäni lopetti entisestään heikentyneen kuntonsa vuoksi "itselliset käyntinsä" täällä miltei kokonaan joten torpan osto meille tuli ajankohtaiseksi samoin kuin remontti...

Sisätilat olivat suorastaan hirveässä kunnossa, pinkopahvit roikkuivat seinistä kilpaa seittien kanssa,pinnoittamaton lattia oli suojattu paperilla, vaan vuosien saatossa paperi oli repeillyt, joten lakkaus ei enää tullut kuuloonkaan... Hiiret olivat "valloittaneet" kaiken mahdollisen valloitettavan , jopa kattolistasta löytyi yksi, hienosti muumioitunut yksilö ... Klooria kuulkaa kului litratolkulla...:D

Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksella tutkimusmestarina leipänsä tienaava ukko-kulta ei ollut ennen remonttia vasaraa paria metriä lähempänä ollutkaan (kuin painajaisunissaan), mutta isäni (entinen mittakirvesmies) neuvoilla ja ystävämme Pete apunaan ( Jolla remonttikokemusta ei myöskään tätä ennen ollut käsittääkseni hitustakaan) saatiin sisätilat kunnostettua. (Pirun pienellä budjetilla , mutta just meijän näköisiksi;).

Remontti tehtiin pääasiallisesti kesällä -07 , jolloin Malla oli 3-6kk "vanha" ja Eetu kaksi-vuotias. (Minä siivoilin ja imetin ja siivoilin ja imetin....:D Isännälle kasvoi tuon kesän aikana vasara kolmanneksi kädeksi kiinni kroppaan:D

Vanhasta "sisustuksesta" säästettiin kaikki mahdollinen ja toinen rakas ystävämme Paula putsasi ja puunaili kanssani vanhoja, hidvittävän ääkkäsiä mööpeleitä, mattoja ja ikkunoita , siinä sivussa auttoi muksujen kanssa ja ruoan ja ihan kaiken...Nolostunut

Appivanhemmat auttoivat tuvan listoituksessa ja maalaushommissa ja Inkkis ("vanha" ystäväni) meidän makuukamarin kunnostustöissä , ehkäpä inhottavimmassa mahdollisessa työssä , nimittäin vanhan pinkopahvin irti kiskomisessa (jukupliut, mutta ne nupit ol tiukassa;)

Sisäkattoja olisi tarkoitus vielä jossakin vaiheessa uusia ja eteis/sähköremppa tehdä tuossa keväällä (eri aikaan kuitenkin molemmat) ja mikäli tänne päädytään jäämään se tietää taasen lisähommaa ja rahanmenoa niin, ettei sitä vielä uskalla sen pidemmälle ajatellakaan...

... Ja sitten tuo piha...

Tuvan ikkunasta ennen remonttia näkyi kyseistä pihanäkymää... Tynnyri (täysmittainen)peittyi loppukesästä kokonaan rikkakasvillisuuden joukkoon ... Pihaa ei oikein ollut, oli viidakko:D

Minä rakastan puutarhahommia ja viimeiset yhdeksän vuotta teinkin niitä ihan ammattinakin , mutta kun tuolle pihalle ei kukaan ollut tehnyt yhtään mitään sen 70-luvun jälkeen....

"Puutarhassamme" kasvaa viimeisten laskujen mukaan n. 30 herukkapuskaa, vadelmaa, luumupuita ja muutamia omenapuitakin . Vuosien saatossa ovat kaikki vain päässeet rehottamaan varsin isoina , tosin hoidon puutteesta huolimatta on herukoista tullut aina huimasti satoa... Varsinkin räkäteille ja hiukkasen meille ihmisillekin:D

Esimerkkinä isäni aikaisesta puutarhanhoidosta on perheystävämme kertoma kriikunatarina: Ihmettelimme isäni kautta meillekin ystäväksi tulleelle miehelle miten "valtavasti" kriikunat tuottivat satoa ensimmäisen kerran täällä olo vuosiemme aikana v 2008 kesällä (Kun ite olimme Espanjassa:( Hän taasen kertoi kymmenisen vuotta sitten kahden suuren kriikunapuun tuottaneen vähintäänkin saman verran satoa , mutta kun "hetelmät" olivat isäni mukaan niin pirun ylhällä oli "ylipuutarhuri isäni" varsin tyypilliseen tapaansa tuuminut: - Haes Tepa sieltä suulista se mun moottorsaha , ni päästään satoa korjaamaan... Se niistä tuottoisista puista , mutta hyviä kuulemma olivat kriikunat ja tuli ainakin kaikki poimittua...:D Onneksi noita tuossa tontilla riittää muutamia vielä meillekin.

Varsinaista pihatonttia tässä on varmaankin reilu 3000 neliötä ja pikkumetsä sen päälle... Sekin melkolailla hoitamaton...

"miehenkokoiset" rikkakasvit rehottivat vielä edelliskesänä pitkin tonttia, viime kesänä raivasimme ne mataliksi ja siistimme tonttia vanhoista rikkoutuneista naulaisista lankuista, televisioista, pesukoneista... Ihan kaikesta...

Yhden naulan onnistuin saamaan kumisaapaan läpi jalkapohjaani, mutta sen kummemmilta vaurioilta sentään säästyttiin;)

Tänä vuonna olisi tarkoitus siistiä pihaa lisää, väsätä pieni hyötypuutarha, hankkia pieni kasvihuone ja tuota pikkumetsääkin pitäisi yrittää hiukan perata... Joitakin helppohoitoisia kukkiakin olisi kiva saada...

... Ja myyriä pitäisi häätää...

... Syksy näyttää mitä ehdittiin, mutta tahtoa ja tarmoa vielä toistaiseksi piisaisi enemmän, kuin kotitarpeiksi:D

Nyt jo kelpaa katsella pihalintuja neidonkin, mutta paljon ovat saaneet tehdä työtä ensin pappa ja sitten iskä :D

Isovanhempien aikainen astiakaappi (on muuten meidän ainoa) oli aikamoisen törkyinen ja "täynnä" hiirenkakkaa, mutta Paulan kanssa puunattiin... Maali on vuodelta papu, eikä se siitä mikskään muutukaan, kun mitä sitä hyväksi havaittua vaihtamaan:D

Mää oon sellanen "tuunaaja", tää tuli rintsikoitten mukana... Sopii hyvin astiakaapiin:D

 

Mummon takista syntyi kulahtaneeseen tuoliin uusi päällinen. Tasku on ihan passeli kaukosäätimille... Ja leluille....:D