Turussa taas, huomenna on Eetulla puheterapiaa heti aamulla, joten ajoissa tänne piti tulla:)  Tosin tulemiseen hitusen vaikutti sekin, että nettiä kohtaan tuntemani ikävä alkoi käydä ylivoimaiseksi . Maalla kun tuo digitan @450 liittymä ei taaskaan ole osoittanut toimintapuolella, kuin puhdasta nollaa... Onneksi lasku kuitenkin muistetaan lähettää  aina säännöllisesti ja sehän nyt luonnollisesti on sisällöltään  kaikkea muuta kuin nolla:D

 Muksut ovat viettäneet synttäreitään . Epulla on syntymäpäivä 15,3 ja Mallalla 21.3 , mutta onneksi vielä toistaiseksi ovat niin pieniä, että yhdellä kakulla selvitään:)  Muksut saivat tänä vuonna  melkolailla järkeviä lahjoja , etukäteen pelkäsimme, että hirvittävä leluryökkiömme kohtaisi synttärien jälkeen jo kattomme, mutta isovanhempia kun hiukan etukäteen informoimme lapsille siunaantuikin yllättäin enemmän tarpeellista vaate ja kenkä puolta , kuin "turhaa" roinaa, iso kiitos siitä:)  ... Lapset tosin saattaisivat olla erimieltä tuosta "roinan" turhuudesta, mutta lättislää, niiltähän ei ihan kaikkea vielä kysytäkään...:D     Mallalle  ykköslahjaksi osottautui tädiltäni saadut majava tossut, niitä pidetään jalassa kaikki liikenevä valveilla/sisälläolo aika ja ensimmäisenä iltana , kun tossut olivat vasta kotiutuneet neidille kävimme tosissamme taistelun siitä nukutaanko "majavat" jalassa vai ei ...    Me voitimme kisan, mutta aamulla herätessään neiti pomppasi vauhdilla sängystään ja ensimmäiset sanat huomenien sijasta olivatkin : -laita tossut !

    Eetu  pitää  kovasti maatilasta jonka Malla sai lahjaksi ja Malla taasen Eetun autoradasta, josta on mukava repiä siinä olevia tarroja irti, josta seuraa, että Eetu raivostuu ja alkaa armoton "mätkiminen" , joka useimmiten päättyy itkuun,( kun Malla iskee hampaansa veljensä kroppaan). Liian voiman puuttuessa on tarpeen ottaa käyttöön järeämmät aseet ...    Yhtä itkua ja hammastenkiristystä elämä nyt kuitenkin tuntuu aina olevan meillä "lahjomien" jaon jälkimainingeissa...

  Tämänvuotiset synttärit olivat (onneksi;)varsin pienimuotoiset , (tämä jatkuva Turun ja Rauman välillä ajelu hiukkasen rajoittaa nyt kaikkea toimintaa) . Isovanhemmat tulivat Keuruulta mukelojen juhliin ja siinä se sitten olikin tämänvuotinen juhlakansa. Maalla kun ehottomasti halusimme pippaloita pitää niin sinne saapumiselle monen vieraan kohdalla asettaa omat rajoituksensa pitkä matka ja yöpymispaikkojen puute. Kesällä onkin  taasen eri juttu, kun saamme "pihamökkimme" käyttöön ja sinne mahtuu mainiosti pidempimatkaisia yöpymään, mutta talvella ei yösijoja meiltä heru, kuin korkeintaan kahdelle yhtaikaisesti :)   

  Kakku nyt kuitenkin piti lapsille tehdä ja molempien toiveena oli "traktorikakku" . Minä raukka hikihatussa piirtelin paperille erilaisia traktori luonnoksia ja mikään ei kelvannut . Loppujen lopuksi viimeinen epätoivoinen yritelmä kelpuutettiin, mutta kun olin sen marsipaanista (jota en älynnyt tietenkään ostaa kaupasta , kuin yhtä väriä) saanut miltei valmiiksi sanoi Eetu: - Siihen pitää tehdä samanlainen "piikkikauha", kuin Tomi Traktorilla... minä yritin parhaani väsätä siitä helkutin jokapaikkaan tarttuvasta marsipaanista ohutpiikkistä "kauhaa", mutta ei siitä mitään tullut. Viimein sain jonkinlaisen tekeleen valmiiksi ja Eetun kysymys kuuluikin : - Mikä toi on ? Vastasin sydän pamppaillen : - Se on piikkikauha , herralta pääsi syvä huokaus jota säesti säälivä katse , vai niin tuhahduksen saattelemana, mutta onneksi läpi meni, ei tullut "pakko korjausta" piikkikauhalle:D

     Kummallisesta ulko-olemuksestaan poiketen kakku osottautui maultaan ihan hyväksi, eli olin varmaankin lukenut reseptin jotenkin väärin, koska tekeleeni eivät normaalisti maistu kovinkaan kummoiselle...

 

  Taivaan kiitos lasten synttärit ovat taas tältä vuodelta ohi . Seuraavaksi meillä "juhlii" isäntä nelikymppisiään ensikuussa ja kaipa tuolle ukollekin  pitäisi jotakin mukavaa yrittää päänmenoksi keksiä, mutta se "mukava" ei taatusti liity täytekakkuihin , eikä muutenkaan leivontaa , ei ainakaan niin, että minä ne tekisin se seikka on  varsin saletti ;)

   Kiitokset kaikille mukuloita muistaneille näin yhteisesti :D