Tämä on terapeuttinen kirjoitus itselleni, joten ohita suosiolla koska teksti tulee olemaan äärimmäisen tylsää ;D

   Olen aina pitänyt haasteista ja kammoksunut kaikkea liian "hienoa" . Olen jo pikkutyttönä haaveillut ns. "alkeellisesta" matkustelusta ja omien rajojeni kokeilusta . Ikävä kyllä omien rajojen kokeilu itseni kohdalla on aika hankalaa , kun pelkään ja kammoan lähes kaikkea ...

  Haluan lähteä "meijän Tinkan" kanssa matkalle , patikoimaan Espanjaan . Olen pohtinut , että tuo santiago de compostelaan kulkeva pyhiinvaellusreitti olisi varsin "sopiva" meille . Minimivaatimus saadaksemme S.D.C:n    piispantoimistosta vaellukselle pyhiinvaeltajatodistuksen on 100 km , mutta olemme pohtineet , että haluaisimme aloittaa oman "caminomme" o cebreirosta , josta matkaa tulisi Santiago De Compostelaan 151km .

  En ole varmasti ollut mistään muusta elämäni aikana yhtä innoissani , kuin tuosta vaelluksesta, mutta samalla aivan kauhuissani :D Olen ylipainoinen , kuntoni ei ole huono , se on surkea , aivan rapatasoa . Pelkään kuollakseni korkeita paikkoja . Pelko on niin vahvaa, että en yksinkertaisesti kykene liikkumaan , jos joudun johonkin liian korkeaan paikkaan . Jähmetyn kirjaimellisesti paikalleni ja jos väkisin yritän liikkua oksennan :(

  Pelkoja ei aina voi selittää järjellä ja siksi ei tätä seuraavaakaan voi selittää, koska ihminen joka ei näin koe ei voi ymmärtää omaa tunnettani tämän (hirvittävän) asian kohdatessa : Pelkään eksyväni ! En kulje kotinurkillakaan mielelläni esim. bussilla koska pelkään joutuvani väärään bussiin ja eksyväni . Tämä järjetön pelko juontaa takuulla jostakin lapsuuden"traumasta", mutta on senverran voimakas, että häiritsee elämääni ... No, ei nyt ihan jokapäiväistä kuitenkaan, mutta sen se aiheuttaa, että en mielelläni lähde yksin mihinkään vieraaseen paikkaan , jollen sinne sitten omalla autollani pääse ;D

   Kielitaitoni ei ole kummoinen ja mietinkin kauhuissani, että miten selviämme lentoasemilla ja löydämme oikeat bussit ja miten yleensäkin löydämme tuonne Cebreiroon ja jos vaikka sinne vielä löydämmekin miten ikinä löydämme sieltä reitin aloituspisteen ...

    Ja jos löydämme reitin aloituspisteen , mitä jos emme osaakaan seurata sitä vaan EKSYMME !!! :D

  Minä olen koko elämäni kulkenut aina jonkun vanavedessä ja käsipuolessa , nyt kerrankin elämässäni aion "repäistä" ja kulkea yksin (ok, lapsen kanssa , olkoonkin, että lapsi on jo aikuinen;D !!!  Aina "edelläni" on kulkenut joku , lapsuudessa isä ja äiti , isona aviomies jne . ensimmäinen kerta 45-vuotisen elämäni aikana , kun minulla ei ole "kädestäkiinnipitäjää" !

   Vaikea selittää, kunnen itsekään oikein ymmärrä, mutta juuri tuo seikka on ihan äärimmäisen iso juttu tässä omassa caminossani :D !!!!!!

   Matkan voi kulkea eri tarkoituksessa . Toiset kulkevat koko pitkän matkan (n. 750km) kokonaan , mutta minimivaatimus tosiaan on tuo 100km . Aiemmin syyt matkalle lähtöön löytyivät poikkeuksetta uskonnosta , mutta nykyisin syitä ovat esim. historia, kulttuuri, mietiskely , seikkailu , kunnonkohennus, urheilu ja tietysti juuri tuo uskonto .  

 Omat "syyni" taitavat osua yksiin kaikkien kohtien kanssa , mutta tärkein itselleni on oman itseni ja pelkojeni kohtaaminen ja voittaminen !!!! :D

 Matkamme aloitamme elo,tai-syyskuussa -11 , riippuen siitä miten tinka saa lomansa järjestetyksi . Sitä ennen TÄYTYY saada kuntoa kohennetuksi ja läskiä liukenemaan ;D

  Olemme aivan "ummikkoja" reitin ja yleensäkin vaeltelun suhteen , joten mielellämme otamme (vain kannustavia;D ) vinkkejä vastaan ...   Ai , niin ja mielelläni kuulisin myös osuuko matkan varrelle monia superkorkeita siltoja , joita pitää ylittää ...