Turun suunnalla on ollut havaittamissa "kirjoitusväsymystä " . Vuodenvaihteessa "joudun"  kirjoittelemaan aina noita kelan papereita niin runsaasti, että koko ajatus kirjoittamisesta muuttuu vastenmieliseksi , mutta nyt se vaihe  on ohi taas tältä vuodelta ja pienen "tasaantumisvaiheen" jälkeen alkaa kirjoittaminenkin maistumaan :D

...Noista lisää siinä vaiheessa, kun saamme Kelan vastauksen tämän vuoden "sotasuunnitelmiin" ...

  Tänään oli sitten vihdoin ja viimein kauan odotettu orakojeen valmistus päivä .Hammaslääkäri tosin sanoi Eetulle, että ei tämä mikään koje ole , tämä on levy, joten puhutaan siitä sitten levynä .

 Meille oli varattu keskushammashoitolaan muotin valmistukselle aikaa puoli tuntia, mutta homma hoitui alle 20 minuutin ja siitäkin suurin aika meni Eetun ja hammaslääkärin keskustelulle ja välineiden tutkimiseen .

 Ihan ensimmäiseksi poika istutettiin tuoliin ja katsottiin hampaita peilillä . Tuoli oli Eetulle hieman "haastava" ja se taisikin olla reissun pelottavin juttu . Eetu ei oikein pitänyt tuolin kallistumisesta ja protestoikin tätä vastaan , hmm,,,kohtuullisen äänekkäästi ...

   Tuon jälkeen Eetu sai valita kolmesta "muottilusikasta" mikä olisi sopivin hänen suuhunsa . Itse massa oli kuin muovailuvahaa(miedon piparmintun makuista ) , sitä laitettiin tuohon kitalaen malliseen muottilusikkaan ja lusikka suuhun . Suussa lusikka oli siihen asti, että isä laski vieressä kymmenneen ja tuon jälkeen massa oli kovettunut ja muotti valmis . Toimenpide oli täysin kivuton ja varsin nopea . Joillekkin lapsille saattaa ilmeisesti aiheuttaa oksennusrefleksin, mutta meillä ei ollut merkkiäkään sinne päin .

 Etukäteen jänskäsimme tätä tapahtumaa vähän koko perheen voimin, kunnei oikein ollut minkäänlaista tietoa mitä oli odotettavissa, mutta eipä tuota olisi tarvinnut jänskättää . Enemmän , huomattavasti enemmän haasteellisia olivat Eetun taannoisen flunssan aikana tapahtuvat päivittäiset verikokeet ...

   Ensikuun alkuun meillä on seuraava aika hammashoitolaan ja se onkin vain valmiin helmilevyn noutoa varten ja sitten pitäisi olla homman ohi tältäerää . Tuon jälkeen puheterapeutilla vielä muutamia ohjantakäyntejä meille vanhemmille  , että osaamme tehdä oikenlaisia harjotteita kojeen kanssa  ja saamme siitä täyden hyödyn .

  Meille on nyt tuhanteen kertaan kerrottu, että ihmeitä ei kannata odottaa ja helmilevyn kanssakin edistyminen tulee olemaan varsin hidasta , mutta taidampa olla ensimmäinen äiti , joka suunnattomasti ilahtuisi , jos poika vaikkapa jo vuodenvaihteessa päräyttäisi puhtaan perkeleen ... :D