Isän muistojuhla pidettiin lauantaina ja oli mielestäni kaunis, intiimi tilaisuus. Paikalla oli vain kolmisenkymmentä isälle tärkeää ihmistä ja laulut ja puhe olivat räätälöity juuri isälle. Isä oli eronnut kirkosta eikä halunnut uskonnollisia hautajaisia, mutta uskonnottomatkin hautajaiset voivat olla kauniit ja jotenkin siellä luonnon helmassa seistessä tuli tunne, että juuri näin tämän kuului mennäkkin ja isä oli ihan oikeasti palannut viimein kotiinsa!

 

     Kiitos kaikille paikallaolleille ja myös muille muistaneille!  Vaikka kuolema erottaa se myös yhdistää!