Pitkästä aikaa löytyy tovi blogin päivittämiselle :D  Äidin seitsemänkymppiset tuli juhlittua Paimiossa Kaimalan karhunpesässä . Juhlapaikka oli kaunis , sää ei . Vettä tuli, jollei nyt ihan kuin aisaa niin jotain sinnepäin ainakin.

 Juhlakalu oli kaunis , hiukan siinäkohtaa nyppi , kun ulkosalla vilvotellessani kuulin vanhan naapurini tokaisevan kaverilleen. - On se Alli vaan nättinä säilynyt , ei ikään uskois 70-kymppiseksi , nuoremmaltahan tuo näyttää, kuin lapsensa ...  ;)   ... Terkkuja vain sinne vanhaan naapurustoon , osu ja uppos...:D

  Keski-suomessakin tuli käytyä ja sinne kuuluukin hyvää :D  Pappa on kaikkien ihmeeksi aloittanut hitaan, mutta varman toipumisen. Toinen puoli on edelleenkin halvaantunut ja puhumaan ei kykene, mutta selvästi tunnisti meidät kaikki. Kovasti seuraili lasten touhuamisia katseellaan ja osoitti selvästi haluavansa pitää pieniä kädestä kiinni. Meitä aikuisia hän  puristaa todella lujaa kädestä, mutta lapsia erittäin hellävaroen ja silittää näiden kämmentä  samalla kahdella sormellaan .

 Lääkäriltä  kuulimme vain hyvää palautetta ja elvytyskieltokin poistettiin, joten joka tavalla hyvään suuntaan mennään.

  Keski-Suomesta nappasimme mummon mukaan Turkuun ja näinollen äidin juhlatkin tuli  juhlittua ihan "aikuisfiiliksillä" (boolimaljaa siemaillen ) , kun mummo oli sillävälin natiaisten kanssa lapsenlikkana. Mallalla oli ihka ensimmäinen kerta , kun oli "hoidossa" ja Eetulla, vanhalla konkarilla jo toinen, mutta hienosti oli silti sujunut ,,, kai ... Eetu hiukan käräytti Mallaa, kun kertoi meille, että Malla huusi niin kovin, että hän meni peiton alle piiloon ja tukki korvansa, kun ei jaksanut kuunnella ja , että mummo joutui tulemaan viereen nukkumaan ... Tiedä sitten miten tuo meni, mutta aikamoista rajojen kokeilua on kaiketi ollut, meidän kanssa kuuntelevat iltatarinan ja sanovat hyvät yöt ja nukahtavat miltei hetkessä . Mummo parka, toivottavasti et liikoja pelästynyt , ei se yleensä... :D

   Hiukkasen taisi tulla liikaakin tutustuttua siellä juhlissa Allin boolimaljaan , meinaten vain, että seuraava päivä oli sen verran ällöttävä, että ei ihan heti taida alkon tuotteet meille maistuakaan ...:D

 Ennen juhlia  äiti kertoi meille , ettei meinaa mitään boolia laittaakaan joten "omien eväiden" tuonti juhlapaikalle olisi sallittua ja ihan toivottavaakin . Minä urhollisesti informoin tästä "hiukan kaikkia" ja niinhän siinä sitten kävi, että "oma porukkani "toivat kaikki  "tuliaispullonsa"  minun "jalkatilaani , (pöydän reunassa kun istuin ) ja komea lastihan sinne kertyikin... Myöhemmin illalla huomasimme "virallisen boolipöydän" ja siirryimme sen antimien kimppuun ja unohdimme jokikinen miltei tyystin omat eväämme , kunnes kävi niin, että koko pihkunan viinalasti kaatui ylitäydestä kassista kaamealla kilinällä lattialle ...   ja tiätty juuri sieltä minun jalkojeni juurestaNolostunut

 Minä ja ukko lähdimme vielä oman esikoiseni ja hänen miehensä , sekä Läpsyn kanssa Turkuun yöelämää katsastamaan ja ihan pilkkuun asti tuli viihdyttyä jossakin paikallisessa baarissa johon tämä nuorisomme meidät  ohjaili ... Mukavaa oli höpötellä ,  kiitokset vain seuralaisille:D

  Marjastusaika on parhaimmillaan ja minä olen aivan täpinöissäni ja kiireinen kuin työmuurahainen :)  Mustikassa tulee käytyä hiukan päivittäin (tosin Lapista ei hidmu hyvää mustikkapaikkaa ole vielä löytynyt ), mutta Turun nurkilta  sitäkin parempia.

  1249237437_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 Vadelmia tulee älyttömästi , niin villivadelmia, kuin puutarhasellaisiakin. Mansikkaa ei meillä itsellä olekaan :( , (Nyyh) , joten sitä piti ostaa ... Mallan kanssa käytiin marjalaatikkoa yhdessä läpi ja ihme ja kumma ihan kaikki mansikat eivät neidon suuhun eksyneet , vaan jotain saatiin pakkaseenkin :D

  1249237385_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

  Mustaherukkahyytelöä tehtiin 30 "pilttipurkillista "ja   sekahilloa muutamia purkkeja . punaherukkamehua on jo kymmenisen litraa ja hiukan mustaakin niin ja raparperimehua   . Tänään löytyi kanttarelleja, mutta kun löytyivät penteleet ihan äidin nurkilta niin kilttinä tyttönä lahjoitin saaliini tietysti hänelle... onneksi metsäretkellä ollessani huomasin , että Turun kotimme nurkiltakin löytyy tuota ihanuutta ja vieläpä varsin runsaasti:)

  1249237339_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

  1249237456_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

  kesä aloittaa loppukirinsä ja niin aloittaa Jarin vuorotteluvapaakin . Elokuun 17 päivä tuo palaa jälleen työhönsä ja arki ja armoton puurtaminen alkaa taas...;)

  Eetu kävi kuulotestauksessa ja hyväkuuloinen nuorimies tuo lääkärin mukaan on (vaikkei aina uskoisikaan... Varsinkaan niissä tilanteissa, kun kehotan esim. siivoamaan lelujaan lattialta...)  Nielu ja äänihuulet tuli tutkittua samointein , noistakaan ei mitään poikkeavaa löytynyt , helpottavaa tietää tuokin , vaikka eipä tuo tieto meille mitenkään yllätyksenä tullut . Hienosti kundi käyttäytyi sairaalassa ja saikin roimasti kehuja niin hoitajilta kuin lääkäriltäkin . Palkkioksi tutkimuksista Eetu sai vielä poislähtiesssä lakritsipatukan ja naureskelimme Jarin kanssa, kun herra veteli lakritsia (normaalisti inhokki, kuten muutkin mustat namut) suorastaan himokkaasti:D

  Isä ja voimamieskin kävivät taas maalla. Ukot kävivät kalassa ja saivatkin ihan kivankokoisia ahvenia ja yhden hauen , joten kalaruokaakin on taas piisannut.

 

1249237418_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

  Viimekerralla kerroin evakkomatkastamme Turkuun , kun ukkonen sammutti sähkömme ja tekihän tuo pahalainen hiukkasen tuhojaankin . Olimme tuolloin muutamia päiviä Turussa ja kun saavuimme takaisin maalle ja pistimme virrat päälle ei tapahtunut yhtään mitään. .. Soitimme vikapäivystykseen ja syy sähköttömyyteen selvisi . Olemme meidän linjan viimeinen ja ainoa joille tulee yksivaihesähkö ja meidän (jotakin sulaketta?) ei oltu vaihdettu ollenkaan . Sähkölaitoksen setä kävi fiksaamassa sen ja avot , tuli valkeus ... Tosin oma  mittaritaulumme oli saanut sellaisen osuman , ettei sähköjä voi enää sammuttaa pääkatkaisijasta , sitä hiton nämiskää kun vääntää ei tapahdu mitään...:(  Samoin  digiboksi oli saanut siipeensä ( en älynnyt irroittaa natenninjohtoa ja sitä kautta oli tuo saanut kuolettavan annoksen ylimääräistä energiaa . Olkkarin pöytälamppu oli myöskin hajonnut, siinä oleva valokatkaisija oli pompannut lampusta seinälle ja uuden ostohan tuosta seurasi:(

  Hella pelittää edelleenkin kaameasta pamahduksesta huolimatta. Kyllä ennen osattiin tehdä laadukkaita kotitalousvempaimia , meidän hella on 60-70-luvulta (hieno retromalli:D  ja kestää näemmä mitätahansa . Nykyiset laitteet pelittävät hyvällä tuurilla viisi, kuusi vuotta ja sen jälkeen ovatkin jo kaatistavaraa :(

  Huomenna haemme Eetulle ja Mallalle kaveriksi yhden pikkumiehen , jonka saammekin lahjalapseksi kuudeksi päiväksi , joten tiedossa on vauhtia ja vipinää:D

  Pistäpä Läpsy posliinit piiloon , minä ja muksut tulemme huomenna kylään:D 

 Kikkelle kiitos "pilttipurkeista" ja lisää tarvittais... ja paljon :D