Maanantaina se alkoi (niinkuin aina ) , uusi terveempi elämä... Tiistaina sen jo tunsi kropassakin, nimittäin hirvittävän , suolia kurnuttavan nälän!
  Olen kehittänyt itselleni takuuvarman, toimivan dieetin, johon uskon hyvin vahvasti. Kaksi päivää viikossa pelkkää kasvissoppaa , muina päivinä hyvyydet huitsulaan, paljon kasviksia ja kevyemmistä aineksista tehtyä sapuskaa maksimissaan 300g . Kerran viikossa vapaata... Nam...
    Ainoa todellinen miinus tässä näyttäisi olevan tuo jo mainitsemani nälkä, joka saa ajatukseni pyörimään tasan yhden asian puitteissa, ruoan!

  Hyviäkin puolia dieetistä löytyy, olen tv:n katselussa siirtynyt kokonaan kaupallisten kanavien enemmän viihdepitoisesta tarjonnasta ylen kulttuuripitoisempiin, astetta hienostuneimpiin ja vakavahenkisimpiin ohjelmiin. Syykin on yksinkertainen, en voi (hermoromahduksen pelossa) katsoa kaupallisia kanavia, koska niissä esiintyvät ruokamainokset saavat mielenterveyteni vakavasti horjumaan.
   Isäntä ja lapset sen sijaan nauttivat täysillä "nälkälakostani", isäntä saa tyhjentää pakastimesta Bratwurstit, Wilhelmit ja leivitetyt pihvit omiin (pohjattomiin) kitusiinsa ja lapset jakavat karkkikätköni onnellisisna omiin pikku suukkosiinsa...
 ... No, enää 17 kiloa päämäärään... PYÄÄH!!!!

  Lenkkeilykin tuli sitten aloitettua (lupauksen mukaisesti) tiistaina . Olen jostakin terveysjulkaisusta lukenut, että liikunta pitää aloittaa varovasti ja juuri näin teinkin. 
 lasten ja isännän katsoessa ikkunasta lähdin reippaasti  ja näyttävästi liikkeelle , tätä tahtia jatkoin 100 metriä kunnes liukastuin ja lensin komeasti pyllylleni, suomalaiskansalliseen tapaan, nousin pystyyn ja  aloitin hurjan  manaamisen . Kiroilun lopettaneena en tietenkään voinut käyttää perinteistä perkelettä vaan huutelinkin yksinäisellä metsätiellä - voi pidukka, peekele ...
  ... Tosin ei tiekään ollut hiljainen , risteävältä peltotieltä reippaili itseäni kohti punaiseen verryttelyasuun pukeutunut , vähintäänkin hämmästyneen oloinen mies.
  Tein täyskäännöksen ja pakenin raukkamaisesti metsäpolulle, odottelin hieman aikaa kunnes "uskaltauduin" taas palaamaan varsinaiselle reitilleni.
     Taivalsin taas varsin reipasta vauhtia puolisen kilometriä , kunnes vasenta (jatkuvasti kenkkuilevaa) kättäni alkoi särkemään oikein tosissaan , pysähdyin ja aloitin hurjan heiluttelun ja ravistelun , kunnes äkkäsin n. 50 metrin päässä , läheisellä pellolla seisomassa ja "temppujani" katsomassa saman "punaverkkarisen", johon olin jo aiemmin törmännyt...
  Siihen loppui senpäiväinen lenkkini ja poskillanikin ollut puna johtui mitä ilmeisemmin enemmän nolostuksesta kuin reippaasta liikunnasta.

  Meillä on tämä "uuden vuoden terveempi elämä" edennyt myös lastenkasvatukseen. Siihen aiomme jatkossa ottaa entistä tiukemman ja jämerämmän linjan!
   hyvää yritystä oli jo tänään ilmassa. Eetu sai pukilta lahjaksi varsin rakkaita tomi Traktori dvd:itä viiden kappaleen boksin ja nyt ei juuri muuta tekisikään, kuin varhaisesta aamusta-iltamyöhään katselisi Kukkakedon maatilan ihmeellistä elämää.
   Me taasen isännän kanssa olemme vakaasti sitä mieltä , että vähempi, parempi ja kerroimmekin tämän pikkumiehelle varsin tiukkasävyisesti.  
   - Enää ei Tomi Traktoria , kuin korkeintaan yksi levy päivässä ja sekin Mallan päiväuniaikaan  (ovela tapa rauhoittaa koko talo). Pikkumies katseli meitä hetkisen alahuuli uhkaavasti väpättäen , murtuneen näköisenä , päästi syvän värisevän huokauksen ja paineli kamarin puolelle mököttämään.Me puolestamme syvennyimme kahvimukeihimme ja joutavanpäiväiseen jutusteluun, jonka tehokkaasti keskeytti: -äiti , tuu laittaa telkku päälle , minä laitoin jo Tomi Traktorin valmiiksi ... 
   Pikkuisännällä oli kamarin sohvalla siististi aseteltuina hänen rakas lelu tomi Traktorinsa ja liuta muita Kukkakedon härveleitä...
 ... No, ensi kerralla olemme ehdottomia ja noudatamme kirjaimelliseti kasvatusoppaita..
 ... Tänään hieman lipsuimme:)

  Tiistai päivä oli isännälle varsin antoisa , isäntä ei enää olekaan vain pienten lasten isukki , vaan siirtyi aamu seitsemältä isoisien armoitettuun kaartiin:)  (  PAPPA, tästä minä pidän...:D)
  Isännän esikoinen sai oman esikoisensa 3,5 kiloisen pojan jässikän , joten ukosta tuli pappa ja Mallasta taas täti , sekä Eetusta setä:)
  Minkäänlaista pappakriisiä ei pikkuisen syntymä ole mielestäni aiheuttanut, ehkäpä hitusta iloisempana on ukko-kulta tänäänkin häärännyt , saattaa tosin ohimolle olla muutama harmaa hius ilmestynyt , saattavathan ne tosin kieliä kovaa vauhtia lähestyvistä nelikymppisistäkin:D

... Tästä minä pidän... Toisinaan on hitusen nyppinyt "mamma" ja "ikä" kuttuilut, vaan tasoissa miltei ollaan...:D

  Onnea Kippuravarpaalle ja perheelle  , ja tervetuloa "hulluun" sukuun pikkuinen :D