Reilu kaksi kuukautta metsätorpassa takana ja "erakoituminen" alkaa näkymään. Pari päivää ennen itsenäisyyspäivää , matkalla Keski-Suomeen pysähdyimme Tampereella isohkossa ostoskeskuksessa kameraostoksilla ja kokemus oli vähintäänkin hirveä.

  Lompsotimme kauppaan isäntä edellä , yli-iso takki tuulessa heiluen , (liiankin) paljon käytettyjen  maastokenkien narut mukavasti avoinna repsottaen , kädessä kiinni roikkui pikkuisäntä hyvin samankaltaiseen asuun puettuna, maastokenkien tilalla oli vain hitusen liian isot kumisaappaat.

  Perässä tulin minä , emäntä ite, päälläni "pyhävaatteet",pitkä, musta takki, joka oli ihan hyvä vielä ennen pikkuisten syntymää, nyt ei enää  mahdu kiinni, mutta haitanneeko tuo nyt sentään mitään... Ihan tyylikäs se on vieläkin...Jalassani helekutin hyvät ,vajaa kymppivuotiset Salomonin vapaa-ajankengät,  (mainostivat aikoinaan, että ovat kotonaan niin maastossa kuin kaupungissakin) Hiukan tuo "kuosi" näissä on kärsinyt kasvihuone ja peltokäytössä, mutta ei näin hyviä kenkiä raaski poiskaan laittaa, ovat jalassakin , kuin tyhjää vain , (varsinkin sen jälkeen , kun kärjet pettivät)...

  Tyylikkyyteni kauittasin isolla, uudella käsilaukullani, jonka olen ristinyt "muumimammalaukuksi", jotenkin tapani kantaa sitä kainalossani tekee laukun nimestä varsin osuvan.  Toisessa kainalossa, kuin laukku kannoin kiljuvaa tytärtäni, joka taasen oli puettuna 74-cm haalariin (vaatekoko tätänykyä 86cm) ja veljensä vanhoihin kumisaappaisiin. Yleiskuvaa pätevöitti autossa nautittu suklaatikkari, josta jäi merkkinsä kasvojen lisäksi, pipoon , haalariin , käsiin ja kai hiukkasen niihin saappaisiinkin...

  Kaupassa lampsimme ensin "esiintymiskierroksen" myymälän ympäri , hyllyistä haluamaamme kameraa metsästäen, kunnes "huomasimme" norsun kokoisen kyltin, jossa luki: " nettivaraukset täältä", eikun jonoon ja kameraa hakemaan . Jonotettuamme ja päästyämme vihdoin myyjän juttusille saimme tietää, että muistikortti ja laukku, jota emme olleet älynneet varata ennakkoon pitäisi nyt hakea muualta myymälästä ja sen jälkeen tulla takaisein pisteeseen a .

  Muistikortteja löytyi kymmenittäin ja myyjän apua tarvittiin tähänkin "vaativaan valintaan". Mallan laskin sylistäni tässä kohdin sekunniksi , kun käteni olivat puutuneet tunnottomiksi ja se riitti, tällä kertaa ei muuhun , kuin laukkuni sieppaamiseen ja sen sisällön kippaamiseen myymälän lattiaalle...No eipä siinä mitään ,hiukan punastutti, kun myyjä auttoi muunmuassa  käytettyjen nenäliinojeni ja terveyssidepakettini keräämisessä!

  Lopulta päädyimme aarteinemme kassalle ja kerroin  halumme maksaa kortilla. Inhoan kaikenlaisia luottokortteja ja käytän niitä aniharvoin , (lähinnä kun käteinen on loppu:) ja nyt oli, vaan kamera oli saatava.  Myyjä käänsi kummallisen näköisen vempaimen itseäni päin ja käski naputella tunnukseni siihen,  minä siihen, että "ai sossu vai"?, ukko katsoi, että häh , oliko vitsi vai mitä? Lopulta sain myyjänkin tajuamaan, että minulla mistään "tunnareista" ole haisuakaan, ajokortilla , tai passilla ja luottokortilla olen tähänkin asti pärjännyt, ja hyvin olenkin. Myyjä kertoi tähän asiallisesti, että käy se vieläkin näin, vaan ei sitten vuodenvaihteen jälkeen enää käykään , joten siihen mennessä pitäisi sitten "luottisfirmasta" tilata uusi "tunnusluku", jos mielin korttia käyttää... Helkutti, kun kaiken pitää olla monimutkaista , meidän isännällä on ajokorttikin vielä alkuperäinen 80-luvun paperikortti, joten sekin varmasti kertoo jotain meidän perheen "korttikammosta"... niitä ei vaihdella, ennen kuin äärimmäisen pakon edessä!!!!

 

 Minä olen täysillä jouluihminen , mutta tuo lahjojen miettiminen "pikkuihmisille" ottaa toisinaan koville.Olemme tuoneet kaupunkikodista tänne maalle kaikki mahdolliset "leluluettelot" ja vuorotellen isännän kanssa olemme mukuloille vakuutelleet, että joulupukki on lähettänyt tällaisia lelukuvastoja , joista voi sitten näyttää mitä haluaisi joulupukilta, loppuun olemme aina varuiksi kertoneet, että ei pukki voi liikoja tuoda yhdelle lapselle , kun hänellä on niin paljon lapsiystäviä, joille pitää ostella, että loppuu pukilta rahat kesken...

  Lisähaasteensa lahjatoiveiden onkimiseen antaa Eetun "puherajoite", asiat pitää kertoa "rautalangasta vääntäen" ja vastauksien selville saaminen on oma luku sinänsä. Tällä kertaa asia oli helppo , pikkumies kertoi uteluihimme aina ja varsin varmasti haluavansa sellaisen nosturiauton, jossa on tukkeja kanssa. Kysyimme onko hänellä muita toiveita ja vastaus oli "noouliauo , joa on puia", eli nosturiauto, jossa on puita, Ok, homma selvä , päätimme tehdä Rauman Prismaan leluosastolle "ihastelukierroksen", jossa selviäisi mahdolliset muut toiveet , jonka jälkeen minä ja muksut menisimme autoon ja isäntä ostaisi ostokset , myös ne mahdolliset "lahjatoiveet"  ...  Pikkumies ihasteli kaupassa nosturiautoja , joissa oli puita, niitä olikin sitten siellä useimpiakin kappaleita ja kaikenkokoisia , päädyimme niistä yhteen , joka edusti oivallista keskihintaa ja kokoa:)  Malla sai omat toiveensa ja kotimatka saattoi alkaa.

  Illalla, lasten ollessa jo jonkin aikaa nukkumassa "porstuakamarissa", joka on kahden oven takana ja josta äänet kuuluvat helposti tänne meidän "olohuoneeseemme" aloitin lahjojen paketoimisen . Isäntä vei sitämukaa paketteja "piiloihin", kun minä niitä pakkailin ja viimeisen paketin ollessa ( Eetun nosturi) pakkausvuorossa  lähti ukko happihyppelylle ja minä verryttelin nosturin vierellä hetkisen sormiani, kunnes ovi kävi ja Isännän äänen sijasta selkäni takaa kuuluukin pienemmän isännän vieno ääni: "onko se isin uusi nosturiauto? Minä en halua tuollaista vaan sen ison , joka oli siellä kaupassa...

  ...Onneksi suostuivat selitysten jälkeen vaihtamaan sen nosturiauton isompaan, mutta kyllä sitä hikeä saa pyyhkiä toisenkin kerran otsalta taas, ennen kuin joulu on takana...

 

  Tänään meillä oli Eetun kanssa metsäretkipäivä, otimme eväät mukaan (leivoin vaniljapullia) , onnistuivat loistavasti , olen alkanut kehittyä leipurina... Pullien reseptin saa "Vaasan Kotiuunilta"...   Kuvaajana en ole vielä kehittynyt, uudella kameralla otetuista kuvista onnistui yksi ainoa ja räpsyttelin kymmeniä omasta mielestäni "idioottivarmoja " otoksia, mutta, mutta...  Ohjekirja kutsuu...

 

    Torpan "lähioja" on nyt ääriään myöden täysi ja vesi on alkanut virtaamaan tielle, saapas nähdä mitä tuosta vielä kehkeytyy, mutta ei hyvältä näytä.  No uima-paikkaa meillä ei vielä ollutkaan:)

 

2143126.jpg