Lapsuuteni lempipaikkoja oli "uitto", leveähkö oja , jonne minulla ei isoäitini mukaan ollut mitään asiaa... Ehkäpä juuri tuonseikan vuoksi se oli lapsuuteni lempipaikkoja ... Pitihän siellä nytkin käydä verestämässä vanhoja lapsuusmuistaja. Miten hirvittävästi "vuodet" kutistavatkaan paikkoja, oja joka lapsuudessani oli (muistoissani) miltei joki, olikin nyt vain pieni, kapea uoma, mutta jääpuikot edelleen kuin timantteja...:D

 

   

 

 Tie, joka johti uitto-ojalle oli miltei "valtatie" , toisin oli nyt ... Valtatiehän tuo on vieläkin, hiukan vain umpeenkasvanut sellainen ...