Viime maanantaina oli suurin murheemme mukuloiden nuha ja hallavauriot kasvimaallamme , tiistai aamuna soitti mummo Keski-Suomesta ja kertoi juuri soittaneensa jarin isälle ambulanssin, kun oli huomannut tämän olleen miltei tajuton aamulla vierestään  herätessä.  Pappa jonka oli vasta juuri 60 täyttänyt, täysin terve ja jonka tähänastisista suurin lääkärin hoitoa vaatinut vaiva oli ollut murtunut nilkka oli yöllä saanut aivoverenvuodon  ja nyt vain odotellaan.  Toiveet ovat vähissä, olemattomat . Tätä ei voi mitenkään ymmärtää ja toisinaan ajattelee  kaiken olevan vain ikävää pilaa, unta, mutta eihän se niin tietysti ole !

 Nyt vain odotellaan    päivä kerrallaan . On puhuttu päivistä kaiken päättymiseen , jopa viikoista, mutta aika näyttää , enempää ei kuitenkaan voida luvata ,se nyt kuitenkin on varmaa !

 "  Jos tietäisin
että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin ja
lukisin puolestasi rukouksen.


Jos tietäisin,
että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ulos ovesta,
rutistaisin sinua lujasti ja
kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.


Jos tietäisin,
että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.


Jos tietäisin,
että tämä on viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä..
Mutta eihän tämä vielä tähän lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin..onhan?


Todennäköisesti on.
Ehdin korjata laiminlyöntini.
Onneksi elämä tarjoaa
loputtomasti uusia mahdollisuuksia.
Mutta siltä varalta,
että olen väärässä eikä
minulla olekaan kuin tämä päivä sanon,
että olet minulle hyvin rakas.


Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista,
kuin saman voi tehdä jo tänään?

  (tekijä tuntematon)