Eetulla alkoi tänään aivan uutukaisena terapiana toimintaterapia ja olin mukana kurkkimassa hieman sivusta mitä tuo terapialaji pitääkään sisällään ja onneksi olin ... Olin aivan puulla päähän lyöty , kun nyt itse ensimmäisen kerran näin sen mitä olin toisinaan kuullutkin muilta Eetun terapeuteilta . Tuo normisti varsin rauhallinen ja kotona hyvin keskittyvä poika muuttuu terapiassa varsinaiseksi tuulihatuksi . kaamea sähläys ja säntäys päällä ja ukko ei millään malttanut pysähtyä paikoilleen edes siksi hetkeksi, että terapeutti olisi saanut selitettyä hänelle seuraavan tehtävän .

  Itse terapian jälkeen keskustelimme vielä terapeutin kanssa hieman Eetun taustoista ja samalla hän kertoikin huomanneensa myös heti tuon Eetun "ylivirittymisen" ja kertoi sen mitä ilmeisemmin liittyvän tuohon, että jos Eetulle tulee kerralla paljon uusia aistiärsykkeitä hän ei oikein osaa enää keskittyä omien hahmotus ja sarjoittamis vaikeuksiensa vuoksi mihinkään vaan mopo karkaa käsistä ja näemmä metsään menee ja syvälle !

 Tuon kaltaiseen käyttäytymiseen törmäämme kotiympyröissä äärimmäisen harvoin ,  me olemme aina tottuneet rauhalliseen , suh hyvin keskittyvään poikaan . Ainoastaan täällä kotona  tuohon sarjoitusasiaan taasen liittyen  joudumme sanomaan hänelle miltei joka asiasta erikseen tyyliin : - No niin , nyt olis nukkuma-aika . Riisuhan t-paita ja laita yövaatteet päälle ... Jos tuota ohjeistusta ei tule käy niin , että poika makaa sängyssä vaatteet päällä tai kuten varsin usein , jos en huomaa sanoa tuota : - Riisu ensin vaatteesi , käy niin, että yövaatteet onkin puettu päivävaatteiden päälle ...

 Noiden seikkojen kanssa kun elää joka päivä niistä tulee vähitellen niin itsestäänselvyyksiä , arkeen kuuluvia ilmiöitä, että niitä ei oikein itse enää edes huomaa "ihmetellä" , jollei joku niistä erikseen kysy .

 Meille on nyt useamman kerran väläytelty tuota aisti yliherkkyys mahdollisuutta, mutta toisaalta en oikein osaa siihenkään uskoa .  Eetu ei esim.  milloinkaan ole "kammonnut käsiensä likaantumista" , joka näemmä vahvasti kuuluu tuohon aistiyliherkkyyteen , päin vastoin , aivan pienenä hän herättyään ennen meitä vanhempia kipitti kiiruusti jääkaapille ja rikkoi kennon munia lattialle vain, että saisi uittaa käsiään munaliuoksessa ym, ym ... :D Myöskin suihkussa käynnit ovat aina sujuneet meillä ongelmitta , vaikka poika uimista  pelkääkin ,( joka taasen omasta mielestäni liittyy enemmän hänen perusarkaan luonteeseensa)  mutta tiedä noista , ainakin kovat äänet ovat olleet Eetulle aina riesa ja se nyt ainakin vahvistui tänään viimein itsellenikin, että liioista "ärsykkeistä" poika hyppii kirjaimellisesti seinille !

  Esikoulu on alkanut mukavasti . Eetu menee kouluun mielellään ja jo toisena koulupäivänä hän kertoi : - Koulussa minä tykkään olla, kun siellä ei olla liian kauaa, mutta siellä päiväkodissa en aina tykännyt , kun olin siellä aina iltaan asti ...

  Tänään hän kertoi innoissaan , että yksi poika istui taksissa hänen vieressään ja näytti hänelle oman penaalinsa ja hän esitteli vastavuoroisesti omaansa pojalle . Aivan upeaa , tuosta se lähtee . Vihdoin ja viimein toiset lapset ovat alkaneet selvästi kiinnostamaan .

 Puhekansiota emme ole koulussa käyttäneet enää ollenkaan Eetun toivomuksesta . Kysyin häneltä muutaman koulupäivän jälkeen haluaisiko hän kansion mukaansa kouluun, mutta hän ilmoitti varsin varman tuntuisesti, - En halua , minä pärjään ihan hyvin ilman kansiota , eikä muillakaan ole !

  Ihana nähdä tuoko tämä esikoulu vuosi muassaan paljonkin muutoksia , ainakin intoa tuntuu nyt Eetulla riittävän upeasti ja onkin  hienoa nähdä kuinka innokkaasti poika lähtee aina aamulla matkaan ja iltapäivällä tulee takaisin kotiin täynnä tarmoa :D

 ...Jospa se tästä ...