Nyt tästä jo uskaltaa kertoa ... ;D

  Meillä on ongelma , koneet lähinnä ruohonleikkurit ovat aloittaneet kapinan meitä vastaan . Mökkipihamme on luonnon nurmikkoa , eli ei mitään hienoa istutettua lajia vaan itsestään sikiävää rikkaruohoa, jota me uutterasti katkomme ja joka kasvaa ja kestää hienosti ilman minkäänlaista hoitoa .   Ongelma ei  siis missääntapauksessa ole tuo itse nurmi vaan monen muun seikan summa (helekutin iso tontti, toisinaan harvakseltaan tapahtuvat mökki käynnit,  kivet  joita putkahtaa mystisesti maan alta pintaan aina uusille paikoille  , kekoja tekevät maamyyrät jne, jne lista on miltei loputon...  

   Kahdessa vuodessa olemme hajottaneet kaksi nurtsileikkuria ja viimevuonna loppuvuodesta ostimme noiden hajonneiden tilalle kolmannen . Kaksi ensimmäistä leikkuria on yksinkertaisesti lahonnut tuhannen päreiksi . Ruuvit ovat epätasaista pihaa ajellessa vähitellen lennelleet sinne tänne ja loppujen lopuksi tärinän ansiosta on koko kone kirjaimellisesti levahtanut kasaan , kuin ne kuuluisat Jokisen eväät ...

... Eikä noita vääntyneitä runkoja ja keskeltä haljenneita akseleita ole enää uusilla ruuveillakaan ehostettu entistä parempaan kuntoon  , eli se niistä ...

   Toukokuussa , kun aloitimme taasen "aktiivisen kesämökkikauden" torpalla ei ensi alkuun nurmesta ollut haittaa , kun sitä ei yksinkertaisesti vielä ollut , mutta yhtä varmasti kuin tauti , se sieltä taas kasvoi ja tarvitsi leikkuuta ... No hätä , tuumi isäntä kaivetaampa uusi leikkuri suulista ja aletaan hommiin,,, vaan toisin kävi ... Pari tiukkaa nykäisyä käynnistysnarusta ja vastassa ei suinkaan ollut tuttu leikkurin pörinä vaan katkennut naru kädessä ... Moottorikopan kansi oli kuinkas muuten popniiteillä kiinni ja naru siellä jossakin leikkurin pimennossa , isännässä ei ihan ole mekaanikon vikaa (muita vikoja siinä kyllä on...) , joten korjaamollehan tuo oli vietävä ja kun korjaamo ei ole auki viikonloppuisin se piti viedä sinne viikolla ja isännällä ei taasen ollut viikkovapaaseen mahiksia ihan milloin tahansa niin "hiukan " piti odotella ...

  Viime viikonlopulla vihdoin saimme leikkurin ehjäämöstä ja pääsimme hommiin , mutta hiukan meinasi usko loppua , mutta nyt on jo melkein valmista ... (Ei ihan ...)

  1276507602_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 1276507642_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1276507738_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

  ...Tuollaiselta meillä näytti ennen ... Ja jälkeen kuvatkin ovat senverran "suutarin lapsilla ei ole kenkiämäisiä " (edellisellä viittaan ammattiini ennen tätä pitkään jatkunutta kotiäitiyttäni...) , että lättislää , niitäpä ette nää ;D

  Viidakkotunnelmista huolimatta saimme kauankaipaamiamme vieraita maalle viime viikonloppuna (vilkutus sinne Tampereelle;D ) ja mukavaa oli , kiitos siitä teille . Kummasti piristi nähdä ihmisiä itseänikin ja pitkään jatkunut kututus ja turhautumisen tunne on taas tiessään , yes:D  ( No , taidan kyllä olla niin peruspositiivinen, että en olisi jaksanut enää muutenkaan kauaa haahuilla ja huokailla ...;D)

   Täällä kaupungissa arki jatkuu taas terapioineen vielä jonkin aikaa . Tänään meillä oli eka ohjantakäynti Epun puheterapiassa meille vanhemmille . Juuri senkaltaista palauttetta sieltä tuli, jota olimme odottaneetkin , tosin hiukan "erikoistakin" . Meidän kundi, joka on päiväkodissa, kotona ja miltei kaikkialla hiukan liiankin rauhallista sorttia on täällä uudella terapeutilla usein "hiukan" riehaantunutta sorttia ja kohtuullisen vaikeasti hallittavissa , tosin ongelma epäilemättä piilee siinä, että ennen puheterapiaa hänellä on fysioterapia (eli täyttä toimintaa ) ja ukko on tuosta "jumpastaan " niin täpinöissään ja käy kierroksilla , että vauhtia on miltei mahoton enää pysäyttää , vaan se jatkuu tasaisesti koko puheterapian ...

   Porukalla pohdimme asiaa ja päädyimme siihen, että yritämme vaihtaa "tuntien " paikkaa keskenään , eli ensin tasaista ja rauhallista puheterapiaa ja senpäälle vauhdikasta "fyssaa" , eiköhän ala homma taas pelittämään uskon ma !  :D

  Puheterapeutti kertoi meille aivan uutena asiana helmilevystä , joka on meille vielä melko hebreaa , mutta tuollainen härdelli (muovinen juttu , jota käytetään suussa muutaman kuukauden ajan joitakin aikoja päivittäin ????  ) saattaisi auttaa Eetua , jolla tuo kielen motoriikka on toooodella pahasti hakusessa !!!  (aion etsiä vielä tänään lisätietoa asiasta , kunhan tästä vain joudan ...)

 .. Mutta tuollaista varten nyt kuitenkin anelemme aikaa foniatrille ja mikäli oikein muistan hän päättää asiasta ja sen jälkeen "hammasjossakin" tehdään kai sitten juuri Eetun suun mittojen mukaan tuollainen helmihärdelli ... Kai se meni noin , tai ainakin jotakin tuonne päin ... :D

   Illalla kun iltatarinat oli luettu teimme Eetun kanssa vielä hiukan kielijumppa harjoituksia ja ensimmäisen kerran Eetu itse kommentoi tuota kielen liikkumisen vaikeutta . Teimme harjoitusta , jossa kieli ikäänkuin liimaantuu yläetuhampaiden taakse , eli paikkaan jossa useampi kirjaimista ääntyy , Eetulla tuo kielen sinne "taipuminen" on erityisen hankalaa ja hän kertoikin , että - mä kyllä yritän pitää sitä siellä, mutta se ei pysy , se ihankuin sattuu ja tippuu sieltä aina alas .  Niin tai noin, mutta tavallaan edistystä tämäkin, että hän osaa vihdoinkin hiukan hahmottaa tuota omaa ongelmaansa ...

 ... se siitä ! Malla on pohtinut tulevaa uravalintaansa . Hän on nyt vakaasti päättänyt, että isona hänestä tulee lääkäri . Kummitätinsä suosiollisella avustuksella päätyi päättelyissään vielä siihen , että erikoistuu lastenlääkäriksi ... Hiukan suuriin saappaisiin on kolmevuotias astumassa ;D

  1276507691_img-d41d8cd98f00b204e9800998e