Äiti tuli ja menikin jo. Aika kului lentäen ja lapset nauttivat, kun oli "uutta verta" pompotettavaksi:D  Mekin Jarin kanssa  nautimme , kun ei tarvinnut olla pompoteltavina ihan niin paljon kuin normaaleina päivinä...

  Äidin lähdettyä äkkäsin hirvittävän asian. Varmaankin jokaisen lapsen vanhemmista löytyy piirteitä, jotka saavat lapsensa kiristelemään hampaita raivosta ja salaa hakkaamaan päätään seinään , tyyliin "mää en kestä enää"... No , itseäni on "ketuttanut"äidissä ainainen asioiden  "selittely" , esim. pöytää kattaessa yksi lautasista on hiukkasen eri linjalla kuin muut ja asiasta alkaa hirvittävä selostus : -tämä oli pakko laittaa hiukan erilleen, kun muuten en olisi saanut tuota margariinirasiaa mahtumaan tuohon ollenkaan , ettette nyt vaan luule ,etten olisi huomannut sen olevan hiukan eri linjassa muiden kanssa  jne, jne...        Pointtini ei ole kuitenkaan tuo,  äidin lähdettyä kerroin isännälle miten paljon minua riepoi nuorenpana äidissä tuo mainitsemani seikka ja eikös tuo RÖHjäke heitä,  - Mut sähän oot itte just tollanen!   ....    ja mitä enemmän asiaa mietin , niin näinhän se on.   ...

   Vuoden alussa startannut dieetti on pitänyt hyvin . Painoa ei ole lähtenyt kuin kaksi kiloa, mutta kyllä se siitä...

Meillä on isännän kanssa nannapäivä tänään , minullahan on kerran viikossa "lomapäivä" dieetistä , joka ensimmäisen dieetti viikon kohdalla tarkoitti : pientä irroittelua normaalista viikosta poiketen , ehkä yksi munkki kahvin kanssa ja ruokaa hiukkasen  "laihissatsia " enemmän, nyt muistaakseeni viidennen viikon kohdalla se tarkoittaa ruokaa ihan hiukkasen, yhtä kokonaista  mansikka pitkoa, jädeä puolisen litraa ja kilon verran karkkia.      Niin ja pari lasia viiniäkin voisi nyt maistua, kun tipaton tammikuukin meni jo...

   Lenkilläkin olen edelleen käynyt säännöllisesti. Olen tehnyt nyt niin , että ensimmäisellä viikolla kävin viisi kertaa viikossa , seuraavalla neljä, sitten kolme... Tällä viikolla kävin kerran ja ensi viikolla ei tarvitse mennäkään ...   Tällä logiikalla se kait tarkoittaa , että sitä seuraavalla pitäisi sitten repäistä ja käydä seitsemänä päivänä viikossa, mutta taidan aloittaa taas uudelleen alusta sieltä nolla päästä...

 

   Miten se voi olla niin vaikeaa:D   Minä pidän ulkoilusta ja hissukseen/yssikseen  metsässä kävelyä rakastan. Metsä  puhdistaa mielen ja on paras paikka maailmassa itsetutkiskeluun ja asioiden selvitykseen. Metsään mennessä jos kiukuttaa niin siellä kun hetken tarpoaa ja hengittelee syvään metsän tuoksuja ja avaa korvansa kuuntelemaan metsän ääniä ei yksinkertaisesti voi olla kauaa kiukkuinen...    Vielä kun saisi tuon ukonkin uskomaan tähän, tai kaipa se uskookin ja siksi parhaansa mukaan välttelee metsää...

   Isännän kohdalla lenkkeily ei vielä ole alkanut ollenkaan, mutta paperille on jo kovasti piirustellut askelkuvioita, joten suunnitelmissa on aloitus edelleenkin... Ja eikös se sananlaskukin sano, "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" . .. isäntä toi tossunsa kaupungista parisen viikkoa sitten tänne maalle ja tänään käänsi niiden nokan osoittamaan jo kohti ulko-ovea, joten saattaapa hyvin jo ensiviikolla sillä rintamalla jotain tapahtuakin ...

   Muutoin täällä onkin vietetty hiljaiseloa , nettikin on pelittänyt kunnioitettavasti jo parisen viikkoa , usko alkaa palaamaan taas digitaan (äläkä nyt perskeles petä meitä;) , kaapeissa taasen puhdasta pyykkiäkin (kiitos Impulle ja äiskälle) .  Mukuloitten maaliskuisia synttäreitä pitäisi seuraavaksi ruveta pikkuhiljaa suunnittelemaan, vaan siihenkin on vielä aikaa...