Meillä on sairasteltu. Malla "sai" rotaviruksen ja varsin ärhäkän sellaisen . Vapun aatonaattona tuo pahalainen aloitti riehuntansa ja vieläkään ei ole tauti kokonaan talttunut, mutta toiveita on jo , että tuo joskus saattaa vielä hellittääkin.

  Lapsiparan sisuksissa ei pysynyt viiteen päivään mikään , hirvitti katsella vierestä kykenemättä kuitenkaan auttamaan , kun toinen pikkuinen oksensi ja ripuloi kaiken suuhunsa saadun ulos. Painoa tuosta muutenkin hoikasta neidosta hävisi kaksi kiloa taudin aikana. Soittelimme lääkäriin ja sairaalaan ja saimme sieltä ihan hyviä kotihoito-ohjeita ja viimein maanantaina lähetteen sairaalaan.  Kävimme lastenpolilla näyttäytymässä ja sieltä siirryimme infektiotautien osastolle.

Lastenpolilla neiti oli niin heikossa kunnossa, ettei jaksanut edes reagoida, kun suoneen pistettiin tippaletkua , osastolla kun nestettä oli virrannut jonkin aikaa neitoon jaksoi jo illalla "pummia" minulta leipää, ja sekös tätä äiteetä ilahdutti.

  Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin läheisen sairastaminen . Vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi auttaa , eikä siitä silti tunnu olevan mitään hyötyä vaihtelevat tuntemukset toivottomuudesta , pelkoon ja raivoon mielessä.  Maanantaiaamuna , kun Malla lopetti juomisen kokonaan päätimme, että nyt ei enää anella vaan viedään se sairaalaan vaikka väkisin ja luojalle kiitos omalääkärimme kirjoittikin lähetteen siltänäkemältä sen kummempia mukisematta ja sai vielä lähes hysteerisen äidinkin rauhoitettua kertomalla,että "ei länsimaissa ripuliin kuolla" , vaikka olinkin aivan varma, että viimehenkäisyt olivat jo turhankin lähellä .  Lastenpolilla huomasimme, että paikka oli pullollaan samassa tilassa olevia lapsia ja niimpä meidätkin sijoitettiin pieneen "toimistokopperroon" tutkimusten ajaksi ja osastolle siirtoa odottelemaan , kun muualta ei enää tilaa löytynyt. Hoitajat polilla olivat aivan ihania ja samaa luokkaa oli infektio-osastonkin henkilökunta .

 Eetu ei ihme kyllä vielä ole sairastunut , eikä meille aikuisillekaan ole tullut mitään, mutta pelolla odotellaan...:(

   Malla nimesi sairautensa hikkataudiksi , vähän väliä kuului surkea pieni ääni , joka kertoi - äiti , minulta taitaa tulla hikka. Kärpäselle neiti puheli, - mene pois kärpänen, täällä on hikkatautia.  Maanantaina, kun neiti lopetti juomisen hän meni todella nopeasti niin huonoon kuntoon, ettei jaksanut enää muuta, kuin nukkua ,mutta onneksi tuo nesteytys "toivutti" neidin vajaassa vuorokaudessa miltei entiselleen.

  Minä olin sairaalassa yön ja nukuimme kuulemma parhaiten osastolla, vaikka mukavammassakin sängyssä on tullut vietettyä öitä, kuin tuo osaston "telttavuode" oli. Vieläkin tunnen muutaman jousen painon selässäni . Naapurihuoneessa oli pieni lapsi, joka itki ja huusi äitiä ja sattuu, sattuu tasaisin väliajoin koko yön.  Tunsin vastustamatonta halua mennä katsomaan mikä siellä oli hätänä ja yrittämään auttamista, mutta onneksi järki voitti , niin ja muhkea tyyny, johon sain haudattua korvani niin, että itkukin hiukkasen vaimeni...

  Aamulla kun heräilimme oli neiti jo melko pirteä. Toivottelin kullalleni hyvät huomenet ja vastaukseksi tuli varsin Mallamainen kielen näyttäminen ja vihainen mulkaisu, ensi kertaa aikoihin , kun tilanne alkoi muistuttaa entistä:)

  Neidille tuotiin aamupalaksi puuroa, kiisseliä voikkaria , juggea kananmuna ja mehua . puuroa tiitiäinen jaksoi syödä pari lusikkaa ja jugge meni kokonaan, tosin sitten tuli jo hiukkasen takaisinvirtaustakin, mutta ihan mukavasti sitä jäi sisällekin.  Mallan vointi koheni entisestään ja lääkärin kierrolla meille luvattiin kotiinpääsyä, jos vain suostuu lounaalla jotakin syömään niin, että sisäänkin jää jotain.

  Lounaalla tuo jaksoi syödä jo kuusi lusikallista perunaa ja soosia ja yhden lusikan ruusunmarja kiisseliä , sekä kahdeksasosa leipääkin :) ; voi tätä ilon päivää... muuta ei ole suuhunsa kiinteätä pistänytkään taudin aikana ...

  Ruoka pysyi sisällä, yrppääminen on loppunut, ripuli jatkuu, mutta neiti on nyt niin nesteytetty, että tilanne on sama kuin ennen tautia, eli kyllä tämä tästä... Kai.

 Vieläkin pelottaa , hirvittää , että tauti yltyy taas rajummaksi ja , että Eetu sairastuu siihen , mutta luottamus sairaalaan ja sen henkilökuntaan kasvoi kyllä taas roimasti. Upeita, ystävällisiä, huumorintajuisia  ihmisiä paikka pullollaan ja jos niin huonosti käy niin kyllä nuo natiaiset siellä hyvissä käsissä ovat ...

1241554516_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

  Ottakaa herrantähen ihan jokainen pikkuisillenne tuo rotavirus rokotus, jota nykyään maksullisena saa. Meillä meni jotenkin tyhmästi ohi (vaikka kummitäti sitä jossakin kohtaa suosittelikin ), kun ei kuulu tuohon normaaliin rokotusohjelmaan ja neuvolassakaan ei siitä niin puheltu:(    Tuo on aivan hirveä tauti ja tällä tietämyksellä olisin ensimmäisenä jonossa rokotusta hakemassa, jos vain olisin osannut ennakoida tulevaa, vaan kun aina täytyy ensin hakata päätä seinään ennen kuin uskoo...:(

  Yöhoitajan kertoi, että pahimmillaan tauti voi kestää kaksikin viikkoa ja siinä ajassa on kyllä lapsi, kuin lapsi varsin kuitti ja vanhemmilta mielenterveys hakusessa , samoin kuin huumorikin... onneksi meidän Malla osaa aina kuitenkin hiukkasen keventää, kuten lounasta syödessään totesi vanhempiensa "kauhuksi":- En syö, peekeleen pahaa...

 ... On ne vaan niin rakkaita nuo natiaiset, vaikka välillä vähän "satuttavatkin" :D

 Ai niin, Eetu suri Mallan sairastamista ihan itkuttelemalla ja oli kokoajan "hengessämukana" loistavasti. Tänään Mallan kotiuduttua lapset leikkivät hienosti, kertaakaan tappelematta koko päivän yhdessä , joten kyllä se vain niin on, että vaikka muuten hiukan nahisteltaisiinkin , kun totinen paikka tulee niin toveruus on luja!  :D