Pitkään, pitkään aikaan ei ole tullut kerrotuksi Eetun kuulumisia, joten niistäkin voisi jotain kertoa, nyt kun vihdoin on aikaa. Vuodenvaihteessa oli kuntoutussuunnitelman teko Eetun koululla ja sitä ennen Eetu kävi näyttäytymässä puheterapeutilla, fysioterapeutilla ja toimintaterapeutilla, sekä viimeisenä neurologilla. Diagnoosi on edelleen: Erittäin vaikea dyspraktinen puheentuoton häiriö ja keskivaikea motoriikan kehityshäiriö. Puheentuotonhäiriössä on mukana sekä verbaalista, että oraalimotorista dyspraksiaa. Sama dyspraksia näkyy sekä karkea, että hienomotoriikassa. Kongnitiivinen oppimiskyky on Eetulla hyvää.

 Tämän vuoden tavoitteisiin kirjattiin toiveet: Puheen edelleen selkeytyminen niin, että vieraammatkin saisivat selvää . Yhteisleikkeihin osallistuminen ja yleensä kommunikointi ja leikit vieraiden lasten kanssa sekä liikuntataitojen lisääminen (lähinnä vedessä) , sekä arjen pukemisissa , ovien avaamisessa, turvavöiden aukaisussa yms.

  Orakoje jäi jo jokin aikaa sitten pieneksi, joten se on nyt meillä tauolla. Orakojeesta oli selvästi hyötyä. Puhe on jonkinverran selkeytynyt , s-kirjain ilmestynyt puheeseen ja useimmiten oikeaan paikkaankin. Kimitys on vähentynyt selvästi ja puhe on jonkinverran myös hidastunut. Tuosta kaikesta huolimatta puhe on edelleen hyvin epäselvää!

  Puheterapeutin arvio Eetusta oli: reipas ja hienosti yhteistyössä oleva, puhelias, hoksaava poika. Puhuu rikkain, monipuolisin lausein , joista tosin on vaikea saada selvää. Ääni on välillä korkea, ja jonkin verran nasaali. R kirjain puuttuu puheesta kokonaan, puheessa kuulluu myös konsonanttiyhtymien yksinkertaistumisia, vokaalimuuntumia, äänteiden paikanvaihtumia, assimilointia, huulioäänteiden p/ ja m/ sekoittumista. Nimeäminen, sanastonhallinta ja kuullun ymmärtäminen oli testattaessa erinomaista ja ylsi  reippaasti yli ikäisten keskitason. Auditiivinen sarjamuisti jäi kapeahkoksi , numeroiden luettelointi jonkin verran alle ikäisten keskiarvon . sarjoittamisen vaikeus näkyy puheessa, samoin kuin liikunnassa. Lukemisen valmiudet ovat avautumassa.

 Toimintaterapeutin arvio: Hoksaava poika, iloinen ja avoin. Keskittymiskyky hyvä ja tekee tehtävät huolellisesti. Asennon ja tasapainon hallinnassa vaikeuksia. kehonhahmotuksessa ja koordinaatiossa ongelmia. Suurimmat ongelmat ovat motorisessa suunnittelussa, ajastamisessa ja liikeiden eriyttämisessä. vaativaa koordinaatiota vaativat tehtävät kuten pallonheitto ja kiinniootaminen ovat vaikeita. Visuomotoriikkaa mittaavissa tehtävissä eetu suoriutuu hyvin . Eetun kynäote on hyvä (kiitos sinnikkään harjoittelun ja tukikynän käytön) ja leikkaaminen onnistuu hienosti. Fysioterapiassa lähinnä ilmenee enää arkuutta uusiin tilanteisiin ja varsinkin vesi on hyyyyyyyyvin haasteellista Eetulle. Eetu sai tälle vuodelle viisi kertaa allasterapiaa tutun fysioterapeuttinsa kanssa ja näistä kerroista on käyty nyt kaksi ja tulokset ovat olleet loistavia! Fysioterapiassa on edistyminen ollut alusta asti huimaa ja nyt vihdoin tuntuu vesi "auenneen" Eetulle ja rohkeus vedessä on lisääntynyt mielettömästi!

  Puheen suhteen meillä on taas "ongelmavaihe". Eetu tiedostaa hyvin puheensa heikkouden ja kontaktinotto muihin lapsiin on siksi jäänyt miltei kokonaan. asia on selvästi nyt noussut pintaan ja aivan viimepäivinä on asian tiimoilta ollut itkukohtauksia sekä koulussa, että kotona. Viimeisin oli juuri, kun koulurepusta löytyi luokkakaverilta saatu kutsu kaverisynttäreille. Tiedän, että kundi olisi varsin mieluusti osallistunut noihin, mutta kuultuaan, että en itse voi tulla mukaan oli avstauksena itku ja - en minäkään sitten mene, kun ei kukaan muu ymmärrä minua...

  Tuollaisissa tilanteissa, vaikkakin olen päättänyt etten suostu häntä milloinkaan "säälimään" tahtoo äidin sydän hajota pirstaleiksi!

  Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan ja yritän päivitellä näitä "kertomuksia" hieman useammin...

                                       Tiukka kisa, vaikka takkiin tulikin... 

 Maalla käytiin viime viikonvaihteessa isännän ja voimamiehen välillä tiukka pulkkakisa. Voimamies voitti nippanappa. (tosin käytti epäreilua peliä, eli kiilasi...)

 Kiilaamisen jälkeen päätimme, että aikuisten pulkkakisassa on kaikki keinot sallittuja!

  Miesten pulkkakisan jälkeen vuorossa oli kolmiottelu, johon minäkin osallistuin.  Pulkkaratanamme oli metsäautotien jyrkähkö mäki. Tie on talviaikoina vain aniharvoin käytössä, joten sitä uskaltaa käyttää turvallisesti myös mäenlaskuun.

 Kolmiottelu alkoi lupaavasti. Ukot saivat ylhäällä hieman etumatkaa, mutta keskivaiheilla otin heitä hyvin kiinni ja pääsin jopa rinnalle. Nuo pirhanat nyt kuitenkin onnistuivat kiilaamaan minut niin, että lensin päistikkaa popelikköön... Ukkojen matka jatkui mäkeä alas!  ...Eikös sieltä tähän hätään tullut autokin paikalle. Saattoi kuskia hieman ihmetyttää kolme aikuista keskellä tietä mukkelismakkelis pulkkien kanssa  ja lauma ipanoita ojassa seuraamassa suut auki aikuisten hölmöilyä:D

 Lisäkomiikkaa tilanteeseen antoi varmasti oma epätoivoinen yritys päästä sieltä pöpeliköstä takaisin pystyyn....Itseni painoiselle, polvivaivaiselle kömpelykselle tuo ei ollut ihan helppoa!

    Voimamies voitti tämän toisenkin erän ja lisää eriä ei tällä kertaa otettukaan. Meidän perheelle ei näinollen ole vielä napsahtanut kulmakunnan pulkkamestaruutta ja se suoraan sanottuna hieman riepoo...

         Tiedoksi vaan, että voitontahto on täällä kova ja haaste "ojennetaankin" nyt seuraaville viikonloppu vieraille!   Lauantaina( sään salliessa)  nähdään mistä kana pissii!!!!!

 kuten mitä ilmeisemmin suvulle ja ystäville on valjennut pitää meidän perhe matkailusta. Olemme viime vuosina tykästyneet ns. omatoimimatkailuun, mutta tuossa ennen joulua päätimme testata vaihteeksi valmismatka tarjontaa ja yllätyimme…

Ostimme matkan Tjäreborgilta . Päädyimme ajansäästön vuoksi lentämään tällä kertaa suoraan kotikaupungistamme Turusta ja kohteeksi valitsimme Teneriffan pohjoispuolella sijaitsevan Puerto de la cruzin ja sieltä valikoitui tiukkojen lapsiperhe kriteerien( huoneiston koko ja sijainti) jälkeen apartamentos Alta.
Lento lähti Turusta joskus viiden jäljiltä (joka jo sinänsä oli pettymys, koska tällä tavoin menetimme kokonaan ensimmäisen päivän lentämiseen) Lento kesti n. kuusi tuntia, eli kone oli Temskulla n. klo 22 illalla, ja kuten meille jo aiemmin oli selvinnytkin kone laskeutui etelä-puolen kentälle, (pohjois-puolella on saaren toinen kenttä) josta oli n. puolentoista tunnin bussimatka kohteeseen.
Matkaa varatessa kävi jo ilmi, että hieman on muutamassa vuodessa muuttunut systeemit valmismatkoilla, meinaten aivan kaikki oli hinnoiteltu lentokoneruoasta bussikuljetuksiin erikseen.
Sapuskat jätimme suosiolla väliin, mutta bussikuljetus oli hiukan pakkorako, kun kohteeseen oli lentokentältä vajaa 100 kilsaa.

Kone oli ajoissa perillä teneriffalla ja opaskin löytyi lappunsa kanssa helposti lentoaseman edustalta, pihalta, samoin bussi joka kuljetti meidät Puertoon. Bussin ollessa suht täysi astui opas bussiin ja toivotti meidät tervetulleiksi ja jakoi matkakunnittain meille helkutinpienen taitellun paperinkappaleen, josta löytyi jonkinmoista karttaa ja hyvin ylimalkaista kohdetietoa ( toki paremmankin kohdeoppaan olisi voinut itse ennakkoon tulostaa netistä...) ja kertoi, että oppaita ei sitten tähän bussiin tule, mutta jäätte nyt turvallisesti tänne bussinkuljettaja "manuelin” seuraan, joka kertoo teille sitten matkalla lisäinfoa kohdekaupungista. Lisäksi opas luetteli n. kymmenen hotellin litanian, että tässä järjestyksessä jäätte sitten pois bussista kohdepaikassa:D Juupa juu. Itse unohdin heti kättelyssä kuinka mones oli oma hotellimme listassa:D No hätä:D Olemme reissanneet niin paljon, että minkäänlaista ”paniikkia” ei meille tuosta aiheutunut, mutta mielessä kävi miten olisi ollut jos matka olisi ollut ensimmäisemme. Bussissa oli muutamia vanhempia ihmisiä joiden keskusteluista päätellen koko bussimatka sujui vain jännittäen löytyykö hotelli periltä omatoimisesti. ”Manuel” ajoi meidät turvallisesti perille, mutta oppaan kertomasta poiketen ei lausunut halaistua sanaa koko matkan aikana yhdellekään matkustajista, jotenkin Manuelista jäi fiilis, että lieneekö tuo edes englantia osannut...;D

  Meidän hotelli taisi olla listan viimeinen ja sama omatoimisuus jatkui vastaanotossa. Olen valmismatkoilla aiemmin tottunut, että hotellissa on aina opas mukana sisäänkirjautumisessa, mutta sitäkään käytäntöä ei näemmä nykyään enää ole, vaan itse ”kirjauduttiin”:D Äitini ja anoppini kauhistelivat vieressä, että onneksi eivät olleet kahdestaan liikkeellä, kun kielitaito rajoittuu pelkästään suomeen, niinkuin hyvin monellamuullakin heidän ikäisellään.
Alta (hotla) oli ihan just passeli meille. Hiukan kulahtanut, pikkuisen kolkko huoneisto, mutta plussana siinä oli iso koko ja asiallinen keittiövarustelu ja sijainti on kyllä niin passeli, että tuonne täytyy päästä uudelleen :D Siivous hotellissa oli surkeaa, en ole ikuna kritisoinut siivousta ennen, kun olen itsekin pikkuisen, yhym,,, ”boheemi”, mutta jos puolen tunnin käytön jälkeen sukat (valkoisetkin) olivat läpi mustat (oli väri sitten mikä tahansa) niin ei oikein passaa kehuakaan :D Siivooja oli tosi mukava, joten plussaa siitä;D Hotellissa oli odottamassa korillinen banaaneja ja vettä mikä oli myös positiivinen yllätys, kun keskellä yötä, nälkäisinä perille tultiin. Altan henkilökunta oli kaiken kaikkiaan ystävällistä ja mukavaa (poikkeuksena kiukkuinen, vanha rouva, joka kyllä meni välillä kiukuttelussaan niin ”yli”, että vetosi kieroutuneeseen huumorintajuuni ja tykästyin häneen kovasti…;D) Altassa oli myös pyykinpesukone kuivaajineen päivineen ja pesuaineetkin tulivat talon puolesta, joten isoksi plussaksi menee tuokin varsinkin lapsiperheessä! Keskusta on ihan ”kulman takana” ja vastapäätä hotellia on ostoskeskus, joten shoppailumahdollisuudet ovat huikeat:D 

 
Matkatoimiston oppaita emme nähneet emmekä kuulleet koko kaksiviikkoisen lomamme aikana kertaakaan. kaipa niillä joku hotellitapaaminen oli, mutta ei paljon”hotsittanut”, jos tuonnekkin oltiin selviydytty omin nokkinemme niin kaipa sitten selvittäisiin jatkostakin;D …Paitsi, että olimme vuokranneet auton Tjäreborgin kautta jo suomesta käsin ja muuta infoa meillä ei autosta (siis vuokrausfirman toimistosta ja auton luovutuksesta yms.) ollut, kuin, että se oli rahastettu:D Auton vuokra alkoi maanantaiaamusta ja sunnuntai-iltana isännällä petti hermo ja hän soitti palvelunumeroon ja kysyi miten menettelisimme auton suhteen. Opas vastasi, että – Missä hotellissa asuttekaan? Jari vastasi, - Altassa. Johon opas: - Toimisto on siinä ihan lähellä… Jari siltä sitten uteli, - Ok, mikäköhän toimisto se on ja saisko pikkasen tarkempaa osoitetta… Opas kysäisi:- Ettekö lukeneet sitä kotiin tullutta infoa? Johon isäntä: - Ei luettu, kun ei tullut mitään infoa! Tämän keskustelun jälkeen saatiin jo osoitekin:D

Meillä oli vuokralla isohko tila-auto ja sen saaminen helkutin ahtaaseen hotellin autotalliin oli luku sinänsä, mutta sen verran "jännä" toimenpide oli, että minä olin aina tuon viisi minuuttisen joka isännältä kului auton kanssa ”venklaillessa” hengittämättä! …:D

Äitini kompastui (..., selvinpäin, vaikka suomalainen onkin, jos sitä mietit;D) irrallaan olleeseen katukiveen ja sai nenänvarteensa niin ikävän haavan, että hänet kuljetettiin ambulanssilla paikalliseen sairaalaan, jossa hän viihtyi peräti kaksi päivää. Haaverin tapahduttua ei voi kuin kiittää ja kumartaa paikallisia ihmisiä, joita kerääntyi onnettomuuspaikalle heti kasapäin. Yksi toi vesipulloa ja toinen soitti ambulanssia ja loput kertoivat yhteen ääneen, että siitä kohollaan olleesta laatastaoli valitettu kaupungintalolle jo monesti joten policia local´ille (paikallispoliisi) pitää tehdä ilmoitus onnettomuudesta ja sen jälkeen saa/pitää hakea korvausta kaupungintalolta. Niin moniäänisesti asiaa meille selvitettiin, että meni jakeluun tyhmemmälläkin;D
Äiti päätyi Bellevue hospitaliin ja sairaala osottautui varsin hyväksi. Sairaalassa oli kolme suomenkielistä hoitajaa niin, että jokaisessa vuorossa oli aina joku heistä paikalla, joten mitään kielivaikeuksia ei tullut. Äiti sai vielä huonekaverikseenkin suomalaisen rouvan, joten siinäkin mielessä ”lykästi”.Äiti, joka on maskustellut melko vähän oli kyllä varsin tuohtunut sairaalan ruoka-ajoista ja ruoista, kun pääruokakin tuli vasta ysiltä illalla ja aamupalalla ei ollut kuin kuivaa sämpylää ja teenlitkua;D Hyvät ruoat siellä oli. Istuin itse monesti lounas aikaan vieressä kuola valuen, kun äidille tuotiin ruokatarjotinta...:D Lapsia ei sairaalaan saanut viedä ollenkaan, joten kävimme Jarin ja anopin kanssa ”ristiin”vierailuilla.

Äiti oli ollut muutaman päivän sairaalareissun jälkeen jo hotellilla tatakaisin, kun matkatoimistosta soiteltiin ja kysyttiin onko joku meistä ollut sairaalassa? –Vastasimme, että juu, mut ei ole enää joten se siitä;D Ajattelimme, että voisihan sitä matkatoimistoa jotenkin työllistää ja kerroimme paikallisilta kuulemamme korvausasian. Opas lupasi ottaa selvää asiasta ja seuraavana päivänä hän soittikin ja kertoi, että mikäli korvauksia mielii pitäisi palkata asianajaja. Kiittelimme vaivasta ja unohdimme asian, tosin paikalliset olivat kovasti eri mieltä vielä jälkikäteenkin tästä seikasta;D
Autoilupäivänä päädyimme vaivaamaan matkatoimistoa kerran, kun etsimme erästä viinimuseota, jossa halusimme vierailla, mutta emme muistaneet osoitetta. Opas sanoi selvittävänsä osoitteen netistä ja soittelikin hetimiten takaisin, mutta ajo-ohjeet olivat niin utopistisia, että päädyimme pyytämään apua paikalliselta , joka kertoi, että tuosta katua ylös ja vasempaan ja se oli siinä;D

Paluumatkalla ei opasta taaskaan liiennyt bussiimme . Lentoasemalla tuo piipahti bussissa ja kertoi olevansa lähtöselvittelyssä avustamassa. Taisi olla jossakin toisessa jonossa, kun ei siinä tiskillä näkynyt kun meidän vuoromme tuli. Lento lähti Espanjasta suomeen heti aamutuimaan, joten myöskin tämä viimeinen lomapäivä menetettiin lentämiseen, mutta sille seikalle ei voi mitään :D
Koneessa selvisi, että teemme välilaskun Sevillaan, kun on vastatuulta ja konemallimme tarvitsee vastatuulessa lisätankkauksen. Kuuden tunnin lennosta tuli näin ollen kahdeksan tuntinen, mutta sellaista sattuu… Näemmä useimminkin, kun Turun sanomia lukiessani huomasin eilisenkin Turun lennon Kanarian koneen käyneen tankkaamassa vastatuulen vuoksi, tällä kertaa tosin Tanskassa:D

Kesällä menemme”omatoimimatkalle” Torreviejaan. Vuokraamme Elsamarilta asunnon (nyt kolmatta kertaa). Seppo (tai joku muu toimistolta) on minuutintarkasti kentällä vastassa meitä ja auttaa vielä laukkujen kanssa autolle. Maksamme tästäkin palvelusta, mutta saamme myös vastinetta maksulle! Olemme kohteessa viisi viikkoa ja viiden viikon loma omassa, tasokkaassa "rivarikolmiossa" tulee lentoineen ja vuokrineen edullisemmaksi perheelleemme, kuin temskun kahden viikon "valmispaketti", jonka "valmiutta" hiukan kummastelen...
Kentältä jatkamme matkaa asunnolle. ilmastoidussa autossa vaihdamme kuulumiset ja saamme kaikki mahdolliset ja mahottomat kohdevinkit. Perillä katsastamme asunnon ja pöydällä odottelee viinipullo meitä. Huoneistosta löytyy erittäin hyvä ”kohdekansio”, josta löytyy sitten aivan viimeisen päälle kaikki asiat ja paikat jotka vain hiukankin mietityttävät, sekä puhelinnumerot joista saa aina lisäinfoa, oli kyse sitten vaikka rikkimenneestä hehkulampusta. Jos jotain uupuu asunnosta tai jokin on eri tavalla kuin esitteessä kerrottiin asia korvataan aina varsin rehdisti. Ei löydy kyllä moitteen sanaa tuohon paikkaan, mutta ehkäpä juuri siksi emme edes harkitse palveluntarjoajan vaihtamista… :D
 

Isän muistojuhla pidettiin lauantaina ja oli mielestäni kaunis, intiimi tilaisuus. Paikalla oli vain kolmisenkymmentä isälle tärkeää ihmistä ja laulut ja puhe olivat räätälöity juuri isälle. Isä oli eronnut kirkosta eikä halunnut uskonnollisia hautajaisia, mutta uskonnottomatkin hautajaiset voivat olla kauniit ja jotenkin siellä luonnon helmassa seistessä tuli tunne, että juuri näin tämän kuului mennäkkin ja isä oli ihan oikeasti palannut viimein kotiinsa!

     Kiitos kaikille paikallaolleille ja myös muille muistaneille!  Vaikka kuolema erottaa se myös yhdistää!

Tuli ja meni, puita kaatui, mutta varsinainen myräkkä perheessämme käynnistyi uudenvuodenaattona, kun isäni vaikkakin vakavasti jo kauan sairasteltuaan nukkui pois täysin odottamatta.

 Olen aina toitottanut isoille tytöilleni, varsinkin kun elämä joskus on ravistellut jattaa kovemmalla kädellä, että kirjoita paha mieli pois, koska kirjoittaminen on oikeasti terapeuttista , päätin nyt soveltaa tätä itseeni...

 Olen älyttömän onnellinen, että kaikenmoisista aiemmista koukeroista huolimatta olimme isän kanssa viimeiset kymmenen vuotta äärimmäisen läheiset ja sain aikuisiässä isästä tärkeän ja korvaamattoman ystävän itselleni ja perheelleni. Isän pois lähtö jätti suuren aukon elämäämme, sitä aukkoa ei paikkaa mikään, nyt on vain jatkettava eteenpäin ilman isää ja mietittävä, että isän kannalta näin oli kuitenkin paras!

 Isä oli varsinainen persoona ja aina ei meidänkään yhteiselo ollut yhtä auvoa, vaan välillä otimme yhteen niin, että vannoin mielessäni, että ikinä en ton kanssa enää puhu! Yhden tuollaisen varsin turhan riidan jälkeen (jossa kuitenkin isä taisi silläkertaa olla se enemmän "syyllinen" osapuoli) lähdin pihtipielet kolisten Paimiosta kotiini ja vannoin, että - nyt riitti..., isä karjui lähtiäisiksi, että parempi onkin, kun pysyt poissa, Tuskin olin kotiovea saanut auki, kun puhelin soi ja isä soitti ja kysyi: -tuleks hakemaan huomenna mansikoita, jos mää poimisin niitä sulle...Sana anteeksi oli meille molemmille liian vaikea, mutta tuo anteeksipyyntö oli kuitenkin huomattavasti vilpittömämpi, kuin moni merkityksetön, kevyesti lausuttu anteeksi konsanaan!

  Isä sairasti vaikeaa keuhkoahtaumatautia ja viimeiset viisi, kuusi vuotta hänen elämänsä oli aika helvetillistä tuon sairauden vuoksi. Puhuimme lukemattomia kertoja kuolemasta ja isä kertoi aina, että olisi varsin valmis jo lähtemään, eikä pelkää kuolemassa muuta, kuin sitä, että se tapahtuu tukehtumalla . Isä oli eutanasian kannattaja, mutta sanoi aina, että itse hän ei olisi kuitenkaan valmis päättämään päiviään vaan haluaa katsoa loppuun asti mitä tapahtuu.

 isä ei uskonut pappeihin, eikä palvonut temppeleitä, mutta oli hyvin kiinnostunut uskonnoista ja keskusteli näistä aina mielellään .

kaksi ja puoli vuotta sitten keväällä isä soitti minulle ja sanoi tehneensä "testamentin" ruumiistaan biolääketieteenlaitokselle ja kysyi huolehtisinko hänen kuolemansa jälkeen hänen tuhkastaan ja katsoisinko, että hän saa haluamansa muistotilaisuuden. Lupasin ja nyt on tullut sen lupauksen lunastamisen aika!

 Uudenvuodenaattona heräsin varsin myöhään. Olimme maalla, kuulin eteiseen puhelimen soiton ja jostakin syystä kiirehdin tupaan vastaamaan . Puhelu oli Jatalta ja hänen äänestään kuulin, että jotakin hyvin vakavaa on sattunut. Aluksi ajattelin, että pojille oli sattunut jotain ja sanoin vain:- en halua kuulla...jatta sanoi sen klassisen kliseen, - istu äiti ja kuuntele, pappa kuoli aamulla klo neljä. Itkin ja huusin, olin lähinnä hysteerinen, ei sen noin pitänyt mennä. Koko syksy on ollut yhtä pelkoa ja helvettiä, muttaei isän asiassa. juuri eilen sairaalasta oli sanottu äidille, että isä siirretään terveyskeskukseen sairaalasta toipumaan ja kivuista huolimatta ei mitään kummempaa ole...

 Tätini puhelinsoitto sai minut rauhoittumaan ja ajattelemaan asiaa järjellä, jos kuolemaa voi ikinä järjellä ajatella.Nyt isän asiat ovat hyvin, enää ei ole kipuja ja isä kuoli kauniisti nukkuessaan, eikä tukehtunut niinkuin aina pelkäsi!

 Uudenvuodenaattona hiukan ennen kahtatoista ammuin elämäni ensimmäisen raketin taivaalle isän muistolle ja eiköhän tuosta tämän jälkeen tule jokavuotinen tapa. Isä oli varsin värikäs persoona ja pienessä punsissa olessaan hänelle olisi maittaneet monet naurut "rajahtävästä lätöpäivästään" :D

Aamulla heräsin ennen perhettäni, käpyttelin huussiin ja muistan ajatelleeni, - anna nyt faija joku merkki, jos kaikki on hyvin , tämä kuullostaa tyhmältä, mutta hetken päästä yritti laulaa lintu varsin epävireisesti, mutta kuitenkin, eiköhän se ollut se merkki...:D

Maalta lähtö oli itselleni kova paikka.Monet tärkeät muistot ja tapahtumat täällä liittyvät isään ja täällä isä on ihan kaikessa läsnä. Muu perhe meni edeltä autoon ja minä jäin tuvan sohvalle istumaan, itkin ja jätin hyvästit isälle..

 Menin äidin luo. Jari ja muksut lähtivät kotiin ja minä jäin äidin luo kotiin. Äiti oli jotenkin niin pieni ja suojaton, aivan eksyksissä. Isä ja äiti olivat varsinaiset taistelevat Virtaset, mutta yhteistä eloa heillä oli takana jo 50-vuotta ja niin hullulta kuin se tuntuukin olivat kinat osittain heidän rakkauttaan toisiinsa, sillä kaikesta huolimatta kumpikaan ei ikinä olisi tosissaan suostunut toisestaan luopumaan ,,,tosin ei kinoistaankaa:D Meidän perhe on melkoisen sekopäistä, mutta niin sen kai kuuluu ollakkin...;D

 Aamulla lajittelimme isän lääkkeet säilytettäviin ja apteekkiin vietäviin. siinä isän huoneessa häärätessä kongretisoitui kuinka "hyvä" isän pois pääsy olikaan... Isä joka aina hääräsi hiukan kaikessa mukana, aktiivina politiikassa, pyöritti bingoa, kävi shakkikerhossa, matkusteli, kalasteli, marjasti oli nyt tuon muutaman neliön huoneen vanki. Kunto oli käynyt niin heikoksi, että vessaan kulkeminen yöaikaan oli liikaa, joten äiti hoivaili isälle aina öisin yöastiaa... Radio oli enää meidän lähisuvun käyntien lisäksi se ainut seuralainen , joka piti edes jotenkin elämän syrjässä kiinni.

 siinä huoneessa seistessäni näpräsin kännykkääni tuhannenen kerran ja funtsin minkälainen oli viimeinen puheluni isälle ja milloin isä soittikaan minulle viimeisen kerran ja tiekö se nyt varmasti kuinka älyttömän tärkeä ja rakas se oli mulle ja miksei sitä tullut sanottua useammin, mutta tätähän elämä on ... Ja uskon, että kyllä se isä tiesi!!!

 Veimme äidin kanssa isän lääkkeet apteekkiin ja se osottautui hiton vaikeaksi paikaksi. Isän inhalaattorit olivat kasvaneet osaksi isää jo niin monen vuoden ajan, että mietin paniikissa, ettei niitä voi pois antaa, kun millä isä sitten hengittää...

 Hautaustoimistolla asiointi sujui hyvin. Kävi ilmi, että omistaja oli isän tuttava, joka kertoi käyneensä isän kanssa monet periaatteelliset keskustelut ja isä oli kertonut myös hänelle toiveensa hautajaistensa suhteen, joten asia sujui helposti ja jätti minulle ja äidille hyvän ja positiivisen mielen. 

 Isä tuhkataan ja tuhkat viemme isän toivomuksesta maalle, isälle rakkaiden puiden katveeseen, kaksihaaraisen männyn juureen. Suomalaiskansalliseen tapaan muistotilaisuudessa tarjotaan kossusnapsut ja jätetään isän sanoja mukaellen kinat ja porut kotiin ja keskitytään muistelemaan yhteisiä vuosia ja juttuja jossa "muistitilaisuuden" vieraat ja isä ovat olleet osallisina:D

 Tämä kaikki tuntuu oikealta ja hyvältä. Myös tämän kirjoittaminen tuntui oikealta ja hyvältä. Isä on aina muistoissa mukana,tämän tekstin karttuessa itken, mutta samalla tajuan väistämättömän: Näin oli parempi, enää ei  ole kärsimystä !

 Nuku hyvin rakas isä, olit mulle tärkeämpi kuin ikinä osasin sanoa, nyt tuli aika sanoa hyvästit tai näkemiin! kiitos kaikesta! Rakkaudella tyttäresi!

 Mulla on flunssa:( Epäilemättä teen kuolemaa, vaikka ukko hiukan yrittääkin vierestä vihjailla, ettei perusterve, suht hyväkuntoinen nainen nyt ihan nuhaan menehdy niin en kyllä olis varma;D Syksy on mennyt vauhdilla ja arjen asiat niin hyvät kuin pahat ovat vieneet ajan niin, että en ole jaksanut tännekään kirjoitella yhtään mitään. Meillä oli maalla muutamia viikkoja sitten "kesänpäättäjäispippalot". Voimamies vuokrasi ja kuljetti paikanpäälle kylpypaljun ja siellähän me vierainemme lilluttiin niin maan perusteellisesti koko viikonloppu.   Kaivossa riitti vesi loistavasti ja tuolla oli ihan oikeasti mukava loikoilla:D

 (Peten kuva)                                                                                                       

  Sapuskaa tuli väännettyä juhliin roppakaupalla, hieno liina ja pöytäkoristeet väsättiin Katjan kanssa yhdessä vieraitten silmiä ilahduttamaan, mutta niistä tuli hiukan sellainen ei helmiä possuille fiilis, kun eihän nuo muuta koristeista sanoneet , kuin. -  ovat  hiukka tiellä täs ahtaalla pöydällä...;D 

 Paljuviikonlopuksi tuli väännettyä sapuskaa hiukan liikaakin, kun loppujen lopuksihan roskiin siitä määrästä päätyi iso osa kun eiväthän ne moneen kertaan lämmitetyt loputtomasti säily...:( Kuten muistaakseni olen aiemminkin jossakin kohtaa maininnut meillä ollaan varsin vannoutuneita s-kaupan kannattajia, mutta osaa se kilpaileva K jotakin tehdä, meinaan

http://www.pirkka.fi/ruoka/r

eseptit/24161-juustokakku-mansikkakastikkeella?id=3537&rname=juustokakku

tuolta löytyi testattu ja varsin hyväksi havaittu ja vielä helppo juustokakku:D

 Tämä vuodatus käyttäytyy oudosti. Teksti poukkoilee minne tykkää ja tekee kirjoituksesta hankalaa, mutta toisaalta, ei mulla mitään asiaakaan ollut...;D Viikonlopulla pitäisi suunnata Keuruulle, jospa tämä flunssa olisi siihen mennessä jo helpottanut, eiköhän!!! 

Ai niin, Katjan käskystä olen ruvennut kirjoittamaan "oikein". Minusta teksti näyttää paljon kauniimmalta ja on helpompaa lukea jos pilkut, pisteet ynnämuut jättää tällä tavoin kauemmaksi , Mutta Katjan nipotuksen vuoksi olen päättänyt opetella kirjoittamaan ne niinkuin "kuuluu", eli tällä tavoin kiinni tekstiin. (YÄK) ...  ;D   (Kamalan näköistä) :D

 http://inspis.vuodatus.net/     Koti on paikka jonka ja jossa ei tarvitse olla niin täydellinen...

"Tämän viikon haastesana on KOTI.

Haastesanan innoitajana on Merete Mazzarellan ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta Tanten och Krokodilen, Wsoy 1995, lainattu teksti.

Täti ja krokotiili, suomentanut Kaarina Ripatti, 1995 (5. painoksessa 2004 suomentajan uusi nimi Kaarina Sonck).

"Tutkiessani suomenruotsalaista muistelmaperinnettä törmäsin uskonfilosofi Mircea Eliadeen, joka toteaa, että joinakin aikoina koti on merkinnyt paikkaa, jossa maailman, niin, itse todellisuuden perusta lepää. Koti oli maailman keskus, ei maantieteellisessä - tai: ei yksinomaan maantieteellisessä - vaan myös metafyysisessä mielessä. Eliade on innoittanut englantilaista kirjailijaa Joh Bergeniä. Koti, Bergen sanoo, on todellisuuden sydän, turvapaikka ja suoja. Koti on se lähtöpaikkakunta, joka auttaa meitä määrittelemään kaikki muuta paikkakunnat. Se on perustana käsityksellemme siitä, miten elämä on järjestettävä, ja se on kertomustemme lähtökohta."

Syyskuu alkaa olla lopuillaan . Olin pyhiinvaellusmatkalla ja siitä "toipuessa" onkin aika hurahtanut niin, että en ole ehtinyt/viitsinyt juuri tätä blogiakaan kirjoittelemaan .

  Tulimme juuri Eetun kanssa hammaslääkäristä . Eetun poskihampaat ovat niin "syvät kraaterit" , että hammaslääkäri kertoi viisaimmaksi hieman pinnoittaa niitä, että niihin ei tulisi mahdollisia reikiä niin helposti ja niissä puuhissa olemme käyneet lääkärillä jo pariin otteeseen .

 Olisi luullut tuon meidän aran , äänikammoisen pojan säikähtävän käynneistä valtavasti, mutta ehei , tuo nyt aina yllättää ... Kundi istuu hammaslääkärin tuolissa , kuin olisi syntynyt siihen , eikä päästä ääntäkään , jollei nyt kikatusta huomioida... ;D

  Maalla ei ole tullut käydyksi kertaakaan tässä kuussa , mutta parin viikon päästä olisi tarkoitus mennä ja viettää myöhäisiä " kesänlopetusjuhlia" :D Voimamies tuo muassaan kylpytynnyrin ja saunomme ja nautiskelemme pitkällisistä kylpysessioista  kera hyvän ruoan ja juoman :D

   Oi janiin ,  meillä tapahtui ihme ! Ammatistani huolimatta olen surkea kotikukkien hoitaja! ...Unohdan kukat  aina tyystin ja sitten ne vain kuolevat hoidon puutteen vuoksi pois   Isäni istutti vanhapoika kaktuksen Mallan syntyessä ja antoi sen (vastusteluistani huolimatta) noin vuosi sitten meille tänne Turkuun kotiin . Olen sitä kastellut aina kun olen muistanut ... Toisinaan on kuukausikin kulunut niin, että kaktus ei ole saanut vettä . Kaktuksella on aina tapana kaartua ikkunalaudalla valoon päin ja kerran tullessamme maalta tuo oli kaartunut niin pahasti, että oli kupsahtanut kokonaan nurin ja tuossa rytäkässä oli sen varsikin hieman kärsinyt, mutta tuokaan ei tätä kaktusta lannistanut .

 Ehei ! Oikeastaan aika pian tuon tapahtuman jälkeen alkoi kaktuksen runkoon kasvamaan outoja pallukoita , joita ensin luulin "sen vauvoiksi" , mutta nepäs osottautuivat syöhemmin nupuiksi  .

  Muutamia päiviä sitten ensimmäinen nupuista aukeni ja teki noin vaatimattoman näköiseen pötkylään nähden aivan upean kukan ,( josta olen enemmän kuin otettu :D)

   ... Saattaa tosin olla niinkin, että kiitos osittain kuuluu naapurillemme, joka hoiti kukkia sen ajan kun olimme keväällä Espanjassa , mutta tuota asiaa en halua ajatella sen syvällisemmin ;D

Tänään kannattaisi näemmä piiloutua vällyjen alle ja pysyä siellä tiukasti , ettei vain mitään pahaa pääsisi tapahtumaan ...

  Aamu alkoi lupaavasti , heräsimme normaalisti ja söimme aamupalaa aivan rauhassa . Vilkuilin silloin tällöin kännykkääni , että huomaisin kuskata Epun ajoissa koulutaksille , kunnes kännykän lisäksi satuin vilkaisemaan myös aikaa televisiosta ja huomasin, että juuri eilen "oikeaan aikaan" siirtämäni kännykän kello olikin melkein 10 m. edellä ... Juupa juu , kello olikin oikeasti 19 yli kahdeksan ja taksin piti olla pihalla 20 yli , eli minuutti aikaa jäljellä ! ... Niin kiireellä pääsimme kuitenkin matkaa , että kun pääsin takaisin sisälle ja Eetu oli jo viety taksiin kello oli 22 yli , mutta kiire ja harmitushan tahtoo jäädä aina päälle ...

 Seuraavaksi päätin lähteä kirjastoreissulle palauttamaan muutaman kirjan , jotka eivät vielä olleet edes myöhässä , mutta ulkona on kiva ilma ja samallahan sitä voisi hieman kävelläkin . Etsin kiireellä kirjat , toisen laitoin tiskipöydälle ja toisen ruokapöydän kulmaan , käännyin ympäri ja tönäisin samalla kyynärpäällä tiskipöydällä ollutta kahvimukia , joka kaatui, kuinkas muuten sen saakuran kirjaston kirjan päälle ...

   Pyyhin kirjan välittömästi ja sainkin sen niin siistiksi, että uskalsin lähteä palautusreissulle , joten onnellisestihan tuossa lopulta kävi ...

         Kirjastosta tultua ajattelin keittää meille mannapuuroa , pistin levyn päälle ja maidon kattilaan ja asetuin pöydän ääreen lehteä lukemaan . Hetkisen päästä nousin sekoittamaan maitoa ja asetin samalla toisen kämmeneni liedelle . Olin vahingossa laittanut väärän levyn päälle ja se levy johon juuri koskin olikin kuuma ja kämmenhän tuossa sai hieman siipeensä ... onneksi kuitenkin vain vähän !

         Pian tuon jälkeen huomasin hukanneeni erään puhelinnumeron , jonne minun piti soittaa koskien Eetun uimakoulu asiaa . Samalla tosin älysin, että ilmoittautuminenkin sinne on jo varmasti mennyt umpeen , joten samapa tuo !

 ....... Nyt vain istun ja odottelen mitä tänään  vielä tapahtuu , mutta huomenna ostan taatusti arvan ja lottoan   :D

Eetulla alkoi tänään aivan uutukaisena terapiana toimintaterapia ja olin mukana kurkkimassa hieman sivusta mitä tuo terapialaji pitääkään sisällään ja onneksi olin ... Olin aivan puulla päähän lyöty , kun nyt itse ensimmäisen kerran näin sen mitä olin toisinaan kuullutkin muilta Eetun terapeuteilta . Tuo normisti varsin rauhallinen ja kotona hyvin keskittyvä poika muuttuu terapiassa varsinaiseksi tuulihatuksi . kaamea sähläys ja säntäys päällä ja ukko ei millään malttanut pysähtyä paikoilleen edes siksi hetkeksi, että terapeutti olisi saanut selitettyä hänelle seuraavan tehtävän .

  Itse terapian jälkeen keskustelimme vielä terapeutin kanssa hieman Eetun taustoista ja samalla hän kertoikin huomanneensa myös heti tuon Eetun "ylivirittymisen" ja kertoi sen mitä ilmeisemmin liittyvän tuohon, että jos Eetulle tulee kerralla paljon uusia aistiärsykkeitä hän ei oikein osaa enää keskittyä omien hahmotus ja sarjoittamis vaikeuksiensa vuoksi mihinkään vaan mopo karkaa käsistä ja näemmä metsään menee ja syvälle !

 Tuon kaltaiseen käyttäytymiseen törmäämme kotiympyröissä äärimmäisen harvoin ,  me olemme aina tottuneet rauhalliseen , suh hyvin keskittyvään poikaan . Ainoastaan täällä kotona  tuohon sarjoitusasiaan taasen liittyen  joudumme sanomaan hänelle miltei joka asiasta erikseen tyyliin : - No niin , nyt olis nukkuma-aika . Riisuhan t-paita ja laita yövaatteet päälle ... Jos tuota ohjeistusta ei tule käy niin , että poika makaa sängyssä vaatteet päällä tai kuten varsin usein , jos en huomaa sanoa tuota : - Riisu ensin vaatteesi , käy niin, että yövaatteet onkin puettu päivävaatteiden päälle ...

 Noiden seikkojen kanssa kun elää joka päivä niistä tulee vähitellen niin itsestäänselvyyksiä , arkeen kuuluvia ilmiöitä, että niitä ei oikein itse enää edes huomaa "ihmetellä" , jollei joku niistä erikseen kysy .

 Meille on nyt useamman kerran väläytelty tuota aisti yliherkkyys mahdollisuutta, mutta toisaalta en oikein osaa siihenkään uskoa .  Eetu ei esim.  milloinkaan ole "kammonnut käsiensä likaantumista" , joka näemmä vahvasti kuuluu tuohon aistiyliherkkyyteen , päin vastoin , aivan pienenä hän herättyään ennen meitä vanhempia kipitti kiiruusti jääkaapille ja rikkoi kennon munia lattialle vain, että saisi uittaa käsiään munaliuoksessa ym, ym ... :D Myöskin suihkussa käynnit ovat aina sujuneet meillä ongelmitta , vaikka poika uimista  pelkääkin ,( joka taasen omasta mielestäni liittyy enemmän hänen perusarkaan luonteeseensa)  mutta tiedä noista , ainakin kovat äänet ovat olleet Eetulle aina riesa ja se nyt ainakin vahvistui tänään viimein itsellenikin, että liioista "ärsykkeistä" poika hyppii kirjaimellisesti seinille !

  Esikoulu on alkanut mukavasti . Eetu menee kouluun mielellään ja jo toisena koulupäivänä hän kertoi : - Koulussa minä tykkään olla, kun siellä ei olla liian kauaa, mutta siellä päiväkodissa en aina tykännyt , kun olin siellä aina iltaan asti ...

  Tänään hän kertoi innoissaan , että yksi poika istui taksissa hänen vieressään ja näytti hänelle oman penaalinsa ja hän esitteli vastavuoroisesti omaansa pojalle . Aivan upeaa , tuosta se lähtee . Vihdoin ja viimein toiset lapset ovat alkaneet selvästi kiinnostamaan .

 Puhekansiota emme ole koulussa käyttäneet enää ollenkaan Eetun toivomuksesta . Kysyin häneltä muutaman koulupäivän jälkeen haluaisiko hän kansion mukaansa kouluun, mutta hän ilmoitti varsin varman tuntuisesti, - En halua , minä pärjään ihan hyvin ilman kansiota , eikä muillakaan ole !

  Ihana nähdä tuoko tämä esikoulu vuosi muassaan paljonkin muutoksia , ainakin intoa tuntuu nyt Eetulla riittävän upeasti ja onkin  hienoa nähdä kuinka innokkaasti poika lähtee aina aamulla matkaan ja iltapäivällä tulee takaisin kotiin täynnä tarmoa :D

 ...Jospa se tästä ...

Niin se vain  meni kesä ja alkoi syksy ja syksyn rutiinit ! Meillä on täällä pieni eskaripoika . Tänään alkoi 11-vuotinen oppivelvollisuus ja ensimmäinen koulupäivä on onnellisesti takana .

 Empä tiedä kumpaa aamulla mahtoi jännittää enemmän , äitiä vaiko Eppua kun reppu selässä , varsin totisen oloisena kundi taapersi autolle jonka nokka suunnattiin kohti koulua . Autossa kyselin , - jännittääkö ? ja ihme ja kumma , kerrankin varsin totuudenmukaisesti pieni mies vastasi - joo, jänskättää paljon !

  Esikoista aikoinaan kun saattelin ekalle luokalle muistan parkuneeni kaiketi vuosien kulumisen haikeutta ja eron tuskaa  , mutta Eetun kohdalla "luopuminen" oli huomattavasti helpompaa , johtuen kaiketi terapioista ja muista "häslingeistä" joihin olemme Eetua jo niin pienestä kuskanneet , että tavallaan siihen, että poika ei ole pelkästään omien siipieni suojassa olin  jo tottunut ...

 Iltapäivällä odottelin hyvissä ajoissa pihallamme poikaa tulevaksi koululta kotiin (jopa niin hyvissä ajoissa, että olin odotusajaksi tuli 55minuuttia ...) . Ensimmäiset päivät ennen kuin koulukuljetuksiin saadaan "ruutiini" venyvät näemmä melkoisesti ja tätähän minä en nerokkaasti osannut huomioida , mutta mikäpä siinä raittiissa ulkoilmassa oli odotellessa;D

  Maalla remontti etenee ... saimme  eteisen vihdoin ja viimein täysin valmiiksi ja onhan se nyt pirusti" hienompi" kuin ennen ... Toisaalta en nyt oikein tiedä onko tuokaan niin hyvä asia ... Jotenkin muu torppa on alkanut näyttämään eteisen rinnalla varsin kulahtaneelta ja värittömältä... Pientä piristystä torppa saattaisi kaivata ,,,tosin en ole vielä" uskaltanut" mainita asiasta Jarille mitään ... ;D

  Eetun puheterapiat alkavat kesän jäljiltä tällä viikolla ja ensi viikolla alkaa uutena terapiana toimintaterapia , joten silläkin saralla on täysi vauhti päällä . Mukava kuulla huomaako "puheope" mitään edistystä kesän aikana tapahtuneeksi . Oma korva kun tahtoo olla aina hieman kuuro tuon edistyksen suhteen , kun yhdessä  elellään  ja kuuntelen tuota ukkelia joka päivä turtuu korva puheeseen ja mahdollista edistystä  ei itse huomaa ollenkaan .

  Eetulla on nyt ollut silmälasit käytössä kuukauden päivät ja hän kertoo asiaa häneltä kysyttäessä näkevänsä lasien avulla paremmin , mutta viime aikoina olemme kiinnittäneet huomiota, että äijä ei taida paljoa käyttää laseja vaan tihrustelee lasien yli ... Hmm, lokakuussa on seuraava kontrolliaika silmälääkärille,  täytyypä muistaa ottaa asia puheeksi .

Jaa,a , minä taidan lopettaa muistelot tähän ja keskittyä kainaloiden raapimiseen . Ostin tuossa pari päivää sitten uuden dödön ja nyt on kainalot täynnä näppylöitä ja kutisevat  kuin lauma syyhypunkkeja olisi majoittunut paidan hihoihin . Hiukan on hankalaa tämä oloilu , kun käsivarsia ei voi kutinan vuoksi pitää lainkaan kiinni vartalossa .  ...Ja mainoksessa kun kerrottiin vain  huippuunsa viedystä luotettavuudesta , tehokkuudesta ja raikkaudesta . Mihinkäs sitä enää voi luottaa jollei edes mainoksiin ...:D

   Olin tuossa hiljakkoin tyttäreni, tämän ystävän , sekä "vävypoikani" kanssa opastetulla Kakola kierroksella ja kyllä kannatti ...   http://www.turku.fi/Public/?contentid=81657&nodeid=8178   Itseäni ei ole erityisemmin milloinkaan kiehtonut vankilat , eikä rikoshistoria . Television vankilasarjat ja poliisiohjelmat jäävät kyllä itseltäni lähes poikkeuksetta katsomatta , mutta kun Katja tuosta "kakolareissusta" minulle puhui täytyihän sinne jo ihan uteliaisuudesta tuota suljettua , ennennäkemätöntä paikkaa kohtaan lähteä ;D

 Opas kertoi monia mielenkiintoisia ,osin hauskoja osin surullisia tarinoita vankilamaailmasta ja siellä tapahtuneista jutuista . Nämä omat kertomani ovatkin sitten niinikään niitä oppaalta kuulemiani muistinvaraisia (eli suomeksi : Huonoon muistiini perustuvia) , että ei tarvitse ihan täydellisenä "faktana" pitää ...;D

 Alun alkaen  Kakola rakennettiin  työ- ja ojennuslaitokseksi työttömiä, köyhiä, irtolaisia ja juoppoja varten.Vankilan rakennustyöt aloitettiin 1845 ja käyttöönotto tapahtui muistaakseni 1853 . Vankila rakennettiin vankilan välittömästä läheisyydestä löytyneellä kivellä ("kakoliitti" (harmaata graniittia), jota vangit itse louhivat) . Louhokseen taasen syntyi syvä monttu joka täyttyi vedellä ja oli myöhemmin vankien "uimapaikka" , jota kutsuttiin Kakolan Rivieraksi .

 Krimin sota "lopetti" Kakolan käytön työ ja ojennuslaitoksena ja tilalle tulikin sotilaita . Sotilaat "majoittuivat" taloon aina vuoteen 1862 asti ja tuon jälkeen Kakolasta tuli 350 paikkainen rangaistusvankila .

 Turussahan oli jo aiemmin ollut vankilakäytössä Turun lääninvankila Turun linnassa ja joskus 1700-luvulla perustettu kehruuhuone, joka oli kevytkenkäisille naisille tarkoitettu laitos .  Turku on näinollen ollutkin varsin merkittävä "vankilakeskus" tuohon aikaan .

 Turussa on seitsemän korkeaa kukkulaa ja Kakolanmäki on näistä korkein . Kakolan sijoittaminen tuolle Turun korkeammalle mäelle on tarinan mukaan aivan "looginen" . Siihen aikaan kuulema ajateltiin, että rikollisista lähtee "myrkyllisiä kaasuja" , jotka nousevat ylöspäin . Kakolanmäki kun oli korkealla niin kaasut vangeista nousivat näinollen taivaalle eivätkä "saastuttaneet" muita , viattomia kanssa-asujia ...:D

1879 Kakolaan  valmistuivat aurburnilainen ja philadelphialainen sellisiipi, joiden "oppisuunnat" poikkesivat jonkinverran toisistaan . Philadelphialainen oppi piti sisällään täydellisen eristäytymisen ja edes työnteko ei ollut "sallittua". Ajatuksena olikin , "pakottaa" vanki miettimään tekojaan ja näinollen myös parantamaan tapansa .

 Aurburnilainen oppisuunta taas perustui muistaakseeni ankaraan työntekoon ryhmissä , mutta yönsä vangit kuitenkin viettivät kaikki omissa selleissään .

  Sitä ei tarina kertonut auttoivatko kyseiset oppisuunnat , eikä edes sitä kumpi noista edelläkerrotuista osottautui paremmaksi ...:D

 1890 vankila laajeni . Kakolan viereen valmistui lääninvankila ja myöhemmin joskus 1900-luvun alkupuolella vankilamielisairaala . Noihin aikoihin valmistui myös muita rakennuksia ja laajennusosia vankilan yhteyteen, mutta noista en kerro, kunnen juurikaan tuossa kohtaa "keskittynyt kuunteluun" , joten kertomus olisi aika kaukana todesta ...;D

 Kakolan historiaan mahtuu monta kuuluisaa vankia . Tunnetuin niistä on ollut Matti Haapoja , 1800-luvulla elellyt (puukkojunkkari ) , moninkertainen murhamies .

. 1895 hän hirttäytyi selliinsä Kakolassa (haavoitettuaan tuota ennen yhtä vartijaa ja tapettuaan kaksi )(saattoi olla toisinpäinkin ) . Kuolemansa jälkeen hänen luunsa siirrettiin ainakin Helsinkiin , Rantakadun rikosmuseoon jossa sitä pidettiin näytillä mm. sen seikan vuoksi, että uskottiin , että moninkertaisen murhamiehen luusto ei voi olla aivan samanlainen kuin "tavallisen " ihmisen luusto ... Vuonna 1995 viimein hänen luunsa kuitenkin siirrettiin kotiseudulle ylistaroon , jossa hän viimein pääsi isänsä viereen haudan lepoon   . Jotenkin tuo haapojan "persoona" jäi mietityttämään myös omaa mieltäni ja etsinkin jonkinverran hänestä tietoa "Kakolareissun" jälkeen, mutta kaikki lukemani oli niin ristiriidassa toisiinsa nähden, että mikä sitten onkaan totta , en todellakaan tiedä . Jostakin luin, hänellä olleen ankaran , väkivaltaisen ja viinaan menevän isän ja jostakin toisesta taasen, että hänen äitinsä olisi ollut "liiankin lepsu" ja tulleensa aina väliin jos Matin isä näntä vähääkään "ojensi" ja näinollen olisi Matti saanut tehdä mitä halusi ja teki myös... Jonkun teorian mukaan hän vain oli varsin viehtynyt ajatuksesta , että hän olisi pelätyistä pelätyin ja josta kirjoitettaisiin lauluja ja jonka rinnalla Isontalon Antit ja Rannanjärvet olisivat pyhäkoulupoikia ... Tiedä sitten miten on , jokainen voi halutessaan ajatella vissiin mitenkä haluaa :D

 Kääk , taisipa taasen hiukan livetä tämä aihe käsistä ... Kuten jossakin kohtaa olen tainnut aiemminkin todeta minua kiehtoo kaikkinainen historia varsin paljon ja varsinkin historia joka majoittuu tänne Turun suuntaan , omille kotikonnuille , joten tämä tarinointi on nyt syytä lopettaa muuten kirjoitan aiheesta tässä ja nyt romaanin ...;D Menkää itse katsomaan Kakolaan . Käynti kannattaa ja se on mahdollista suorittaa enää elokuun ajan , sen jälkeen opastetut käynnit tuonne lopetetaan !

 Loppuun vielä muutamia kuvia :

Taulun on valmistanut" Kreivi "Lindgen , joka on istunut yhteensä kolme ja puoli vuotta vankilassa oltuaan kuulemma 76 kertaa killoissa ja yrittänyt kihlauksiensa yhteyksissä huiputtaa rahaa "uhreiltaan " . Käskyt ovat päätyneet seinälle vaikka kahdeksannessa käskyssä onkin selkeä kirjoitusvirhe ;D (liekö dysleksiasta kyse :D )

Mihin tämä kesä oikein on kulunut , pikkuhiljaahan se alkaa olemaan jo loppusuorilla ! Kamalaa !!!  Päivät menevät kuin siivillä . Eetu sai noin viikko sitten vihdoin optikolta silmälasinsa ja varsinkin eilisen parturireissun tiimoilta on lasit päässään aivan  eri näköinen kuin ennen  , jotenkin paljon isomman oloinen  , että äitikin välillä hätkähtää , kun nopeasti vilkaisen tuota "isoa" minimiestäni :D

 Eetu sopeutui laseihinsa yllättävän hyvin , oikeastaan aivan kuin hänellä olisivat olleet ne aina silmillä . Jopa niin, että kerran hiekkakasalla puuhaillessaan alkoi tuolta kuulumaan hirveä parku : - Äitii, minun silmälasini hävisivät jonnekkin ... Minä tietysti juoksin nopeasti hätiin lasien metsästykseen ja siellähän ne keikkuivat tukevasti pojan silmien edessä naamalla , joten totuttu on , ilmeiseti ovat jo muuttuneet osaksi pikkumiestä  ... :D

 Puhe kundilla on jonkinverran kesän kuluessa edistynyt . Kimittäminen on huomattavasti vähentynyt ja sisko , joka ennen aina oli Eetun "kielessä" "Mauva " on nyt vihdoin , miltei poikkeuksetta Malla . Samoin tupla teetkin alkavat olla arkea , siitä todisteena seuraavaa: Minä pilkoin klapikoneella suulissa pölkkyjä pieniksi ja mutisin itsekseni : - Nää tuoreet puut on sitten paskmaisia , ku nää ei meinaa millään haljeta kunnolla . Eetu kantoi minulle samanaikaisesti uutta pölkkyä ulkoa klapikoneelle ja totesi ison pojan syvällä rintaäänellä hyvin tohkeissaan : - Eikös tämä äiti olekkin hyvä puu, kun tämä on kuiva eikä yhtään sellainen vittumainen ...

Tuo viimeinen sana tuli täydellisen oiken tulpa t-kirjaimineen, kaikkineen , joten mitäpä siihen oikein muutakaan , kuin - Näin on poikani, näin on ...;D

  Myöskin kontaktinotto muihin lapsiin on huomattavasti normalisoitunut , jopa niin, että kundi odottaa intoa tihkuen  ensi viikon maanantaita jolloin menemme Keuruulle ja hän pääsee Eliaksen kanssa jo toisen kerran leikkimään tämän kesän aikana :D Meillä on kesän kuluessa käynyt kylässä useita eri lapsukaisia ja jokaisen leikeissä Eetu on innolla leikkinyt mukana , mutta Elias on nyt ollut puheissa eniten ja saavuttanut selkeän "ykköskamu" aseman :D

Me lähdemme ukon kanssa näköjään jo tavaksi tulleelle kahdenkeskiselle "piipahdukselle" Riikaan . Ensi keskiviikkona on lähtö ja paluu sunnuntainana . Saimme juniorsviitin Konventa seta hotellista , aivan keskeltä vanhaa kaupunkia hintaan  155 e neljä yötä kahdelta , ei paha ...Pitihän tuohon tarjoukseen jo tarttua ...:D

  Torpan eteisremontti etenee hitaasti , mutta varmasti . Lattia on nyt maalattu siniseksi järveksi (hiukan hätkähdyttävä ehkä ) , mutta kattotaampa miltä näyttää sitten ihan valmiina , jospa saisin eteisestä loihdittua sellaisen kuin sen  silmissäni näen ...:D ...Ehkä en , minulla kun ei ole oikein tuota sisustussilmää , mutta sillekkään ei sitten mahda yhtään mitään :D

  Pienen pieni kasvihuoneeni hiukan mietityttää tuon lomamme vuoksi . Jos joku ihana kyläläinen sattuisi huomaamaan  tämän tekstini niin kasvihuoneeni , (se pieni teltan näköinen koppero siinä navetan nurkalla )pitää sisällään yrttejä ja kaksi tomaattia ... Siellä on sisällä vihreä kastelukannu ja ämpäreitä joissa on vettä . Lenkkeillessäsi ohitse olisin ikikiitollinen jos viitsisit hiukan kipata vettä niille pikkuisilleni ... !!!!!!!!!

  Klapit ovat pihalta yhtä mottia vajaa kärrätty talviteloille puuhuoneeseen , joten loppukesä olkoot yhtä lomaa vain (jollen nyt satu kekkaamaan muuta kummempaa "puuhastelua" ...)

   juupa juu ... Vieraat on meillä arvossaan ...  Se edellä kertomani yksi motti löytyy toisesta puukasasta . Näitä samankokoisiahan oli tiätysti alunperin kaksin kappalein ...:D

 Eipä tässä juurikaan tule nyt muuta kerrottavaa mieleen , soon moi !

   Torreviejan "kuvittaminen" jäi tuossa taannoin hieman kesken, joten nyt kun vihdoinkin on hitunen aikaa blogille niin täytyyhän tätä ihanaa kaupunkia esitellä lisää :D

 Kuvia suolajärvien luonnonpuistosta . Hieno retkikohde, itse kävimme tutustumassa vain laguna de la matan puoleisessa osassa . Jos pitää kävelystä , linnuista tahi pyöräilystä niin luonnonpuistoon kannattaa tehdä päiväretki ja ottaa eväät mukaan . Alueella on hieno piknik paikka , joka näytti olevan varsin suosittu myös paikallisen väen keskuudessa .

  Kansallispuistossa on informaatiokeskus jossa on pysyvä näyttely ja karttoja , sekä kertomuksia alueesta .

 Alue on yksi Euroopan merkittävimmistä kosteikkoalueista ja lintujen suojelualueista . Lintuja alueella tavataan useimpia satoja lajeja mm. flamengot lepuuttelevat muuttomatkoillaan järvillä .  Ikävä kyllä omat tietoni alueesta ovat varsin puutteelliset ja kun ei nyt ihan kaikesta viitsi satuillakkaan niin anti olla sitten tässä kaikki tästä aiheesta tällä kertaa ...;D

Torreviejan kirkko: La Iglesia Archiprestal de la Inmaculada Concepción

  Kirkko on rakennettu 1844 edeltävän  kirkon perustuksille. Aiempi kirkko , joka oli valmistunut 1788 tuhoutui maanjäristyksessä (1829)  .

samaisessa maanjäristyksessä oli mennyt huonoon kuntoon myös Eras de la sal kalliolla sijaitseva vanha torni (torre vieja) , joka näin ollen päätettiin purkaa kokonaan pois ja jonka kivistä rakennettiin tämä nykyinen kirkko . Vanhan tornin purkamisen ja siirtotyön tekivät taasen suolatehtaan työntekijät .

Ehkäpä tässä vaiheessa kesää voisi olla paikallaan vaihtaa tuo entinen, syksyinen pohja hieman kesäisemmäki ... Tällä tavalla voin taas tuudittautua valheelliseen olotilaan, että syksyyn on vielä piiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä matka ...;D

 Täältä löytyi uusi pohja:  http://pohjatuunari.vuodatus.net/

...Hiukan tää on yltiöromanttinen, mutta niinhän mäkin oon

...Niimpä ! Meillä se vain menee niin, että torpan muu alakerta kun on saatu edes jonkinmoiseen kuntoon aloitimme vasta taistelun oman "esittelyhuoneemme" kanssa .

  Seinät olivat saaneet vuonna papu aiemmin uutta maalia pintaansa ja kaikkialla hilseili , repsotti ja vanha "ääkkä" oli pinttynyt huoneeseen .  Aika , pahalainen vain tahtoo aina loppua kesken ... Eteisremontti aloitettiin muistaakseni lokakuussa -10 , mutta maalaukset ja listoitukset saadaan tehdyksi vasta nyt (toivoakseni tämän kesän aikana ) .

 Katto saatiin maalatuksi nyt juhannus viikonloppuna ja katon "taiteelliselta" vaikuttavaan lopputulokseen saattoi hieman vaikuttaa jussin kunniaksi nautitut drinkitkin ...

 Miten voikin olla niin älyttömästi puuhaa tuollaisessa muutaman neliön kopperossa ! Listojen ja ovien hiomisissa taitaa mennä äly ja terveys ennen kuin ovat joskus valmiina .

 Jossakin vaiheessa on käväissyt mielessä, että miksi tähän pitikään ryhtyä . Mitäpä tuo vanha eteinen olisi haitannut ? Eipähän olisi  asettanut liian suuria ennakko-odotuksia lomaparatiisimme suhteen sisään kävelijöille ...

 ... No nämä kuvat laitoin tähän vain ihan vieraitamme varten jotka tämän kesän aikana piipahtavat meillä maalla ... Voisi se näyttää tällaiseltakin , jollei sitten vieläkään ole niin täydellinen ...;D

  Niin kuin aina nälkä kasvaa syödessä . Ensi kesänä kunnostetaan yläkerran "kesähuone" ja siivotaan varsinainen "iso vintti" . Tervetuloa talkoisiin :D

Muksut sairastuivat viikko sitten sitkeään kesäflunssaan, joten blogin kirjoittaminen on taas saanut väistyä muun, tärkeämmän vuoksi takavasemmalle :D

 Mutta nyt niitä kuvia Torreviejasta :

 Kuvia "lähirannasta" jota niin monasti olen jo kerennyt hehkuttamaan ...

 ...Eurooppa puistoon(kansojen puisto) tutustuimme heti ekana lomapäivänä , tuolloin siellä oli keskiaikaiset markkinat , ihan mukava tapahtuma tosin aika pienimuotoinen ja kalliskin ...

 Puistossa on suurehko "lampi" ja siellä voi veneillä polkuveneillä . Lammen keskellä on saari , joka on euroopan kartan muotoinen (valtioidet rajat ovat "karttaan" merkittyinä ).

 Puistossa on paljon (hanhia, kanoja, kukkoja , riikinkukkoja ym.) joiden ruokkiminen osottautui suosituksi puuhaksi . Yksi kanoista kärsi selvästi jonkinasteisista mielenterveysongelmista ja oli varsin agressiivistä sorttia . Ensin itseäni nauratti suunnattomasti, kun kana jahtasi Jaria ...Hiukan vähemmän siinä vaiheessa kun kana huomasi, että minä olen Jaria parempi "uhri" ... (Huh, hu ...Espanjalaiset eläimet eivät näemmä pidä meistä .Hullu kana käy päälle kuin yleinen syyttäjä ja alkerran koira yritti loppujen lopuksi veroittaa Jarilta sormen ...)

 Puiston eteläpuolella on leikkipuisto jota "hallitsee" suuri dinosaurus liukumäki , josta tuli varsinkin Eetun suosikki . Liukumäki oli näemmä tehty jonkinlaisesta lasikuidusta joka oli maalattu . Liukumäen alapäästä oli maali jonkin verran kulunut , joten se "tökkää" tuosta kohdasta melkosen ikävästi, mutta ei tuo paljoa näyttänyt lasten riemua rajoittavan :D

    Aika pahalainen loppuu tässä vaiheessa kesken joten  pitänee jatkaa toisella kertaa ... :D

Huh hellettä :D Kaksi viimeistä päivää olemme nauttineet lämmöstä oikein urakalla , vieläkin näyttää ulkosalla olevan miltei 24 astetta , vaikka auringon laskusta onkin jo kulunut jonkin aikaa .

 Päivät kuluvat aivan liian nopeasti , enää viikko ja muutama päivä ja pitäisi taasen sunnistaa takaisin rutinoituneeseen arkeen , ei kyllä totisesti voisi vähempää kiinnostaa !!!

 Tämä alue , loma , ajankohta , ihan kaikki osui kyllä niin nappiin ettei paremmasta väliä . Kirjoittelen kuvien kera parempaa kuvausta kaikesta nähdystä ja koetusta koti suomessa , kun tämä maksullinen liittymä tekee kirjoittelusta "hitusen kallista " ... :D

 Hellepäivät ovat kuluneet tiukasti altaalla , joka näkynee olevan vain meidän perheen yksityiskäytössä (liekö jossakin kieltolappu , että altaan vesi on saastunutta tai muuta mukavaa, mutta yhtenäkään päivänä ei meidän lisäksi ole muita uimareita näkynyt :)

 Iltasella olemme edelleen harrastaneet kävelyretkiä merenrannalle . Eilen oli meri tosi "kaukana" ja pääsimme kiviä pitkin "pompottelemaan" pitkän matkaa normisti veden peitossa olevaa aluetta . Bongasimme huiman määrän kotiloita ja katkoja vedestä ja kun vielä onnistuimme löytämään taskurapuja ei lasten riemulla ollut enää rajaa ...Ok , taisin minä siellä pomppia ja riemuita eniten ... , Mutta ne olivat oikeasti hienoja !

 Pääskyset ovat tehneet pesänsä rantakallion  puihin ja aloittavat , reppanat kiukkuiset "karkotuslentonsa" heti jos hiukankin  lähestyy niitä , joten kalliot kuuluvat nyt kiellettyihin alueisiin , mutta ei haittaa , tuosta merestä on muodostunut ihna ykkönen :D

 Eilen kävimme luonnontieteiden museossa ja löysimme samointein torreviejan keskusta -alueelta uusia seutuja , joihin emme olleet vielä aiemmin ehtineet kurkistaa , mutta edelleen , voiton vie tämä La Matan seutu !!!!

 4.6 loppuu tämä ihanuus ja alkaa arki , joten palaillaan sen jälkeen "päiväkirjan "  purkumerkeissä :D Mukavaa loppuviikkoa teille, rakkaille ! Mie ootan perjantaita ja markkinoita , jotka avautuivat vihoin ja viimein tällekkin puupäälle ihan täysillä viime perjantaina :D ...Siellä sitä on köyhäkin rikas ;D

Espanjalaisista aina sanotaan, että nämä ovat äänekkäitä ja puhuvat nopeasti, mutta espanjalaiset ihmiset eivät ole mitään verrattuna espanjalaisiin koiriin ... Niistä sitä meteliä vasta irtoaakin !!!

 Malla ja Eetu ovat molemmat "hieman " koira-arkoja ja täällä olo on joko hyvää siedätyshoitoa asialle tai sitten nämä saattavat pahimmassa tapauksessa saada loppuelämäkseen kunnon koirakammon paikallisista "hyvätapaisista" pikkuhaukkujoista . ..

 Asuinalueemme on suljettu , lukollisten porttien takana oleva pieni yhteisö , joten voisimme huoletta päästää lapset pihalle leikkimään kunnei ole vaaraa, että nämä säntäisivät  ainakaan kadulle, mutta ehei , ,,alakerrasamme asustelee eläkkeellä oleva   todella mukavan oloinen  Madridilais pariskunta . Pariskunnassa itsessään ei totisesti ole moitteen sijaa , mutta näiden pikku lemmikeissä sitäkin enemmän ... Pariskunnalla on kaksi pientä koiraa , jotka havaitessaan liikettä meidän puoleltamme säntäävät portille hampaat irvessä haukkua räksyttämään niin , että Malla , joka yleensä on kaksikostamme se rohkeampi aloittaa parkumisen jo siinä kohtaa kun aloitamme ylimmältä askelmalta portaiden laskeutumisen ... Jarilla oli ajatuksena yrittää lahjoa pikku kullanmuru koiruuksia koiransuklaalla , itsellenikin tuo ajatus sopii mainiosti ... Tosin saatan "hiukan" terästää makupaloja , jos vain apteekista löytyy tarpeeksi vahvaa rauhoittavaa lemmikeille :D

  ...No alakertamme koirat ovat kuitenkin pieniä ja niiden  isäntäväen  ystävällisyys saa sulkemaan silmät paljolta ja korvatkin , joten se siitä ;D Koirat nyt kuitenkin ihan yleisestikin tekevät sen , että ajatuksiinsa vaipuneena täällä ei kannata kulkea missään , muuten on varma "laaki" tiedossa . Menitpä kauppaan, ravintolaan tai minne tahansa , jonne joudut kulkemaan muutaman asutun korttelin ohi niin aivan varmasti jonkun portin kohdalla hyppäät vähintään metrin ilmaan , kun portin toiselta puolelta alkaa kuulumaan helvetillinen murina , hampaiden louskutus ja haukku ja jollet tästä vielä älyä säikähtää tarpeeksi niin viimeistään siinä vaiheessa kututtaa ja lujaa kun pyyhit jonkun bulldogin metristä kuolavanaa vaatteiltasi ...

 Päivät kuluvat täällä kuin siivillä . Meille on muodostunut jo omat rutinoituneet päiväkuviot ja lempipaikkojakin on löytynyt kiitettävästi . Itse olen ihan älyttömän tykästynyt La Matan puoleen ja siellä varsinkin Molino del aqua puistoon . Puistossa on paljon pinjamäntyjä ja niiden huumaava tuoksu on vastustamaton . Olimme taas tänään puistossa istuskelemassa . Me Jarin kanssa istuimme penkillä ja muksut touhuivat ympärillä omiaan , kunnes Eetu kertoi löytäneensä kiven kolosta aarteen . Ajattelin kundin bonganneen taas erikoisen kiven tai muuta mielenkiintoista niinkuin lasten "aarteet" yleensä ovat, mutta tällä kertaa aarre olikin ihan oikea kultainen sormus , joka oli patinakerroksestaan päätellen ollut jo jonkin aikaa piilossa , joten pojastamme on hyvää vauhtia tulossa ihka oikea aarteitten metsästäjä :D

    Toinen lempikohteistamme on ihan kotimme lähellä oleva Torre del Moro , jossa sijaitsee mm. Torreviejan "tunnari" torrevieja, eli vanha torni . Tuossa samaisella puistoaluella on leikkipaikka lapsille , josta avautuu niin kaunis maisema silmien eteen, ettei toista kauniimpaa ihan heti tule mieleen !

 Pitänee laittaa kuvakoostetta täältä vasta suomeen paluun jälkeen , koska tämä nettiliittymä ei oikein suvaitse kuvien siirtoa , tai suvaitseehan se , mutta siirron jälkeen  nopeudet tippuvat niin alhaisiksi, ettei tätä enää ole mielekästä käyttää :(

 Isännän ja lasten kuorsaus viereisistä makuuhuoneista häiritsee kirjoittelua sen verran, että täytyneepä lopettaa näiltä erin . Isoille muruilleni terveisiä sinne Suomeen samoin kuin muillekin :D

Terveisiä Torreviejasta :D Kirjoitin piiiiiiiitkän matkakertomuksen , joka "lähetyshetkellä" katosi taivaan tuuliin , joten olkoot , kele ! Minähän en kerro enää mitään ! :D

  Tänään on kahdeksas Torrevieja päivä meneillään ja tähän asti kaikki on sujunut aivan nappiin . Asuinalue on kiva , talo jossa asumme on n. 15-vuotta vanha ja ei likikään niin "luxus" , kuin edellinen kotimme Orihuela Costassa , mutta silti hakkaa tuon entisen ihan vain tämän asuinalueen , naapuruston ja maisemien vuoksi kuusi-nolla !

 Nettiliittymä on ainoa joka jurppii . Hankimme prepead liittymän Habaneras ostoskeskuksen kodinkonemyymälästä 39 eukalla ja siihen kuului 10 euroa "liittymäaikaa" , joka myyjän sanojen mukaan piti riittää 10 kertaan vuorokauden  mittaiseen netissä oleiluun , mutta toisin kävi tuo 10 eukkaa riittää juuri ja juuri muutamaan tuntiin ...

  Olemme tehneet päivittäin pitkiä kävelyretkiä , Eurooppapuisto , Molino del aqua , markkinat ym, ym on koluttu ja ensimmäiset torakatkin kohdattu , tosin kaupungilla ei (luojan kiitos) täällä omassa lintukodossamme ;D  

 Yhtenä päivänä , yhtenä pienenä "hetkenä"  täällä satoi vettä niin mielettömästi, että en ole milloinkaan ennen nähnyt tuollaista sadetta . Vettä tuli niin rajulla voimalla , että noin kymmenen minuutin sateen jälkeen kadut olivat aivan tukossa . Autot kirjaimellisesti uivat kaduilla ja autoista ei näkynytkään muuta kuin ikkunat , muut osat olivat veden peitossa ja sitten aivan ykskaks , sade loppui ja muutaman tunnin kuluttua oli taas niinkuin ei ikinä olisi satanutkaan ...

 Aurinko on paistanut kiitettävästi . Yhtenä puolipilvisenä päivänä uskaltauduin riisumaan vaatteeni ja lämmintä kun kuitenkin oli makoilin pari tuntia kattoterassilla lempeässä tuulessa ...Niinhän siinä kävi, että nyt on nahka kirkkaanpunainen ja jossei nyt ihan vesikelloilla niin ei paljoa puutukkaan .

 olemme täällä ollessamme opetelleet vihdoin käyttämään julkisia , eli kaupunki asiamme teemme kätevästi bussilla kulkien . Bussi -linja  A kulkee tuosta aivan kotimme kupeesta ja ajaa opasteen mukaan 20 minuutin välein tuota linjaa edestakaisin . Ensimmäisellä kerralla odottelimme bussia 1,5 tuntia , tänään enää vain 50 minuuttia , ehkäpä kesäkuun alussa näemme senkin ihmeen , että bussi tosiaan tulee sen kahdenkymmenen minuutin jälkeen ...Tiedä häntä , mikäpä sitä on lomalla odotellessa :D

 Huomenna on äitienpäivä , hyvää äitienpäivää kaikille muillekkin äideille ja muuten vain hyvää päivää kaikille muille , sson moi ;D